Tienvarsimainontaa USA:ssa

USA-roadtripillämme innostuin bongailemaan kaikkia erilaisia tienvarsimainoksia. Niitähän nimittäin riitti. Autoilevan kansan tavoittaa hyvin sieltä auton kyydistä, joten mitä erilaisempia mainoksia oli näillä isoilla kylteillä edustettuna.

Tien varsilla mainostettiin tietenkin näitä oletettavissakin olevia eli ravintoloita…

Itse asiassa kävimme Texarkanassa ollessamme syömässä tuolla Slim Chickenissä, oli todella hyvä kanarafla!

..erikoisliikkeitä…

Peruukkikauppa
Auton osia
Auki 24-7, eihän sitä tiedä koska se tarve iskee? Aikuisten lelukauppa
Jäin miettimään onko tämä Eye Candy ylläolevan optikkoliikkeen myymälä vai pelkkä irstas sattuma?

…ja valistustakin nähtiin.

”Breastfeeding makes babies healthier”

Alkoholin mainostus on maailmalla tietenkin sallittua ihan eri malliin kun meillä kielletään-kaikki-Suomessa.

 Muutamia kouluja mainostettiin.

Kukapa ei haluaisi opiskella charmia ja etikettiä?

Myös erilaisia lääkärin palveluita mainostettiin.

Tässä olisi ollut sen lääkärin kuvakin, harmi ettei rajaus onnistunut auton vauhdissa zoomilla kuvatessa.

Näin näiden lisäksi myös mainoksen jossa lääkärin naaman kera mainostettiin laihdutusleikkausta, sellaista mahalaukkupantaa.

 Muutamia tapahtumamainoksia oli tien varsilla myös.

Yksi erityisen hauska ravintolamainos tuli myös taltioitua. Syökää kanaa, syökää kanaa! Näitä lehmäkavereita näkyi useampaankin kertaan vähän erilaisissa tilanteissa.

Ehdottomia suosikkejani olivat kuitenkin lakiaiheiset mainokset, joita oli varsin paljon. Only in America!

”Car wreck? Just One Call.. It’s EASY!”

Homman idea näissä lakimainoksissa oli siis että jos olet joutunut auto-onnettomuuteen, voit löytää lakimiehen ajamaan asiaasi KUN haastat jonkun siitä asiasta oikeuteen.

”Injured? Enough said, call Ed!”

Aloimme jo miettiä valmistuuko jenkeissä liikaa lakimiehiä vai mikä siellä intouttaa menemään käräjille ihan jokaisesta asiasta. Ihmisen naaman laittaminen näihin mainoksiin oli myös kova juttu. 

”Car Accident? 1-800-411-PAIN”. Ukkelin kohdalla tarkennuksena että ”Paid Actor” eli palkattu näyttelijä

Harmittaa etten saanut esimerkkikuvaa, mutta lakimainoksien huipennus oli kyllä eräs kampanja joka näkyi telkkarissa, radiossa sekä tienvarsilla. Niissä haettiin ihmisiä, joille oli asennettu joku tietynlainen lonkkanivelimplantti tms. Näissä nivelissä oli ollut valmistusvirheitä, ja nyt ihmisiä haettiin joukkokannetta varten. ”Tule mukaan, haastetaan ne oikeuteen”-mentaliteetilla. Näin telkkarissa myös mainoksen jossa haettiin ihmisiä joukkokanteeseen syöpälääkettä valmistavaa yhtiötä vastaan. Lääke oli ilmeisesti aiheuttanut joillekin lapsille kehityshäiriöitä jos lääkettä söi raskausaikana. Mainoksessa luvattiin lapselle miljoonien hyvityksiä.

Tässä ehkä hämmentävin näkemäni mainos.

En jaksa uskoa, että olisi oikeasti olemassa jotakin paikkansapitävää tilastoa ihmisten rodun ja seksuaalisen suuntautumisen korrelaatiosta. Molemmat ovat vähintäänkin häilyviä käsitteitä… Saatika että siihen lisätään sairaushistoria. Ja miten tuo ”onko hän poikasi”-juttu liittyy mihinkään? WTF? Pakko oli mennä tutkailemaan tuota nettisivua että mikä tämän pyramidiaurinkojärjestestön agenda oikein on. Sivuilta selvisi että ilmeisesti he työskentelevät vähentääkseen mustien ihmisten yhteisössä kytevää homofobiaa ja tarjoavat tukea ja apua Los Angelesin mustille homomiehille. Näiden mainosten tarkoituksena on lisätä tietoisuutta HIV:stä. Meniköhän se nyt ihan putkeen?

Los Angeles, Hollywood ja kotiinpaluu

Kotisuomessa ollaan! Paluumatka oli pitkä ja raskas, eikä jännitykseltäkään säästytty. Olimme tekemässä check-iniä Los Angelesissa kun se automaatti näytti että Lontoo-Helsinki lentomme olisi lähtemässä 9h normaalia myöhemmin. Olimme ihan monttu auki että eikä, tuollaisen matkustamisen päälle vielä älytön viivästys. Auttamaan tullut henkilö sanoi että Lontoon lento on mahdollisesti peruttu, mutta menkää tiskille. Tiskillä lennot näkyivät kuitenkin ihan normaalisti, ja British Airlinesin sivuilla myös. Emme kuitenkaan saaneet boarding passeja viimeiselle lennolle, joten pieni jännitys jäi kalvamaan. Dallasiin saapunut lento oli myöhässä, joten jouduimme juoksemaan vaihdon terminaalista toiseen. Lontoon lentoa ei oltu peruttu, mutta se lähti puoli tuntia myöhässä. Laukkumme eivät valitettavasti olleet yhtä nopeita Dallasin vaihdossa kuin me, ja ne seikkailevat ainakin huomiseen asti vielä maailmalla.

Aamiaista Heathrowlla

Kävimme jo saunassa, söimme makaronilaatikkoa ja ruisleipää ja nyt maistelen Fazerin sinistä. Minun oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo Losissa kentältä, mutta en ehtinyt saada sitä valmiiksi wifin äärellä ollessamme. Pääsin muuten Los Angelesin lentotarkastuksessa tekemään aikamoisen julkkisbongauksen, nimittäin Backstreet Boysin Kevin oli melkein vieressäni jonossa! Tuijotin häntä tosi pitkään ja koitin tiirailla nimeä boarding passistakin, mutta olen kyllä täysin varma että se oli hän.

Tiistaina menimme Universal Studioille. Se on ihan kunnon teemapuisto, jossa oli viihdettä jos jonkinmoista. Päivä oli taas kuuma, sen 100F ja aurinko porotti. Paloin hiukan niskasta ja olkapäistä, ei SPF20 riittänyt. Jalat minulla eivät juuri pala tai rusketu, yläkroppa sitten on sitäkin herkempi. Suurin osa kuvista minulla on ”oikeassa” kamerassani, mutta tässä muutama sneak peak.

Puisto oli kiva, mutta harmitti tosi paljon kun menimme Jurassic Park-radalle, laite jumittui juuri ennen vesivuoristorataa. Jouduimme odottamaan laitteessa aika kauan ja lopulta kävelimme sieltä ulos. Puistossa oli muutenkin pitkät jonotusajat joten emme tuon takia enää ehtineet niin moneen juttuun kun oli tarkoitus. Postaan Univeral Studios-puistosta erikseen sitten kotikotona (nyt olen vielä äidilläni), kun pääsen purkamaan kameran muistikorttia rauhassa.

Pari ötökkää kertyi matkan varrella

Keskiviikkona palautimme auton ja seikkailimme koko päivän Los Angelesin metroilla. Metrosysteemi on aika helppo, odotin monimutkaisempaa metrokarttaa. Niillä eteneminen oli hidasta, metroja sai yleensä odottaa 10-15min. Päiväkortti maksoi 8$. Jokaiseen metrovaunuun mihin menimme, tuli joko rahalahjoitusta pyytäviä tai limua/karkkia myyviä ihmisiä. Limumyyjillä oli perässä vedettävät kylmälaukut mukana. Musiikkia ei kuunneltu kuulokkeilla, vaan suoraan kajareista. Onneksi ei ollut montaa musiikkilaitetta näpläävää samaan aikaan 😉

Viimisen päivän eli keskiviikon hengasimme Hollywoodissa. Kävimme walk of famella..

..syömässä Hard Rock Cafessa (reissun kallein ruokalasku, tosin otettiin bisset ja jälkkärit)..

…ja hotellista saadulla -50% alekupongilla piipahdimme myös Madame Tussaudissa katsomassa julkkisvahanukkeja. Paljon pienempi kuin Lontoossa, mutta oli myös halvempi (normihinta 30$ ja sinne sai kaikkialta alekuponkeja).

Lopuksi kävimme vielä ostamassa minulle Moroccanoilin lämpösuojaa Korea Townissa sijaitsevasta kampaamosta. Jäimme metrosta pois liian aikaisin, ja jalkani olivat ihan muussina lopuksi koko päivän kävelyistä. Mutta eipä olisi muuten tullut nähtyä yhtä paljon. Alkumatkan maisemat ovat vilisseet ohi auton penkillä istuen, julkisilla ja jalkaisin kokee kaupunkia ihan eri lailla. Yksi kodittoman oloinen nuori mies pyöri kaupan eteen pysäköidyn auton ympärillä vähän pahat mielessään. Auton ikkunat olivat raollaan. Kun menimme ohi, tyyppi jatkoi matkaa. Huoltoasemalla kävimme ostamassa vettä ja sielläkin koditon pappa nyysi limupullon.

Muutenkin kadulla elävien omaisuusläjiä (ei niitä majoiksi tai kodeiksikaan oikein voi sanoa) näkyi paikka paikoin. Liikennevaloissa kerran paidaton mies tuli autojen luokse näyttäen pahvia jossa luki ”Job interview” eli työpaikkahaastattelu. Itse olisin ehkä kirjoittanut jotain ”Hire me” tai muuta vastaavaa, mutta toivottavasti hänelle koittaa paremmat ajat.

Parhaimmillaan kaistoja on saattanut olla yhteen suuntaan seitsemän vierekkäin

Matkalaukku meni ihan helposti kiinni kun pakkasimme vaatteet tiukoille rullille. Hitto, olisin voinut shopata vielä paljon enemmän! Oikeasti ainoat shoppilut ovat olleet nuo kaksi outletostaria ja täsmäiskuni meikkikauppoihin. Monta kauppaa jäi käymättä ihan ajanpuutteen vuoksi. Moni kivoja juttuja löytyi silti. Kosmetiikkaostoksista teen postauksen, mutta kiinnostaako teitä nähdä hankkimani vaatteet ja kengät?

Nyt koitamme toipua jet lagista, ja todella toivon että saamme molemmat laukkumme huomenna. Toisesta laukusta nimittäin oli vain kooditieto olemassa. Mutta katsokaapas ketkä ihanaiset meitä oli vastassa kun saavuimme äitini luo! Kyllä on ollut karvanaperoita ikävä <3 Penkillä Mummo katselee teinien touhuja. Sopuisia olivat olleet ja äitini oli oppinut raakaruokinnan salat ensi-ihmetyksen jälkeen oikein hyvin.

Long Beach ja Santa Monica + meikkejä!

Olin sitten mennyt sekoilemaan hotellivarauksen kanssa, ja olin varannut huoneen jossa oli maksullinen pysäköinti eikä mikroa/jääkaappia. Huoh. Long Beachin huone oli muuten peruskiva, eka huone missä oli suihkumyssy ja ompelusetti.

Lähdimme sunnuntai-iltana huoneen saatuamme etsimään sapuskapaikkaa. Päädyimme kanaa ja vohveleita nimessään mainostavaan paikkaan. Ja niitä todellakin yhdistettiin myös lautasella. Uppopaistettua kanaa, vohveleita, makeuttamatonta kermavaahtoa ja siirappia. Vähintäänkin eksoottista! Tuo oli siis mieheni annos, itse otin kananrintaa pavuilla ja riisillä. Annokseni oli jätti: kahden nyrkin kokoinen uppopaistettu kananrintamöhkäle ja vähintäänkin purkillinen papuja yhdessä riisivuoren kanssa. Sen kera tarjottiin maissileipää joka maistui ihan vaalealta kuivakakulta ja sitä makeuttamatonta kermavaahtoa. Alla annokseni kun olin vetänyt itseni jo siitä ähkyyn.

Ravintolan seinällä oli kuva jossa Barack Obama poseeraa ravintolan työntekijöiden kanssa. Listalla oli myös Obaman mukaan nimetty ruoka-annos. Ruoan jälkeen käppäilimme satamaan katsomaan laivoja, ja kaupan kautta kotiin.

Maanantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan Los Angelesissa Griffitin observatoriolle. Sieltä näkisi kuulemma hienosti Hollywood-kyltit. Observatoriolle pääsi ajamaan helposti ja ilmaista parkkitilaa oli runsaasti. Hyvät näkymät koko Losin yli. Lämpötila oli taas 100F eli noin 37c, joten ulkona ei pysty olemaan kovin pitkään kerrallaan. Ilmastointi on kyllä yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä!

Halusimme myös tsekata Chinatownin. Kuin pienois-Kiina keskellä Los Angelesia. Paljon kojuja ja ravintoloita. Menimme yhteen seafood-paikkaan syömään. Mieheni sai varsinaisen kulttuurishokin, kun heti istuttuamme viereen tuotiin kärry täynnä pieniä ruoka-annoksia. Kiinalaisittain englantia puhuva tarjoilija alkoi luetella ruokia että haluatteko tätä, tai tätä. Ööh en tiedä mitä se on, onko teillä ruokalistaa. Mieheni otti sitten katkarapukeittoa ja minä paistettua riisiä naudanlihalla. Ruoat katettiin molemmat kahdelle, mikä oli lopulta ihan kiva. Jätimme varmuuden vuoksi vähän ruokaa syömättä, se kun käsittääkseni ainakin Kiinassa kertoo että on kylläinen eikä tarvitse enää santsikierrosta. Ostin yhdestä kojusta hellehatun, en ole Suomesta nimittäin löytänyt mieluista.

Päivän parhain juttu oli Santa Monican ranta. Tosi upeat maisemat ja kaunis päivä. Rannalla oli huomattavasti miellyttävämpi lämpötila kuin kaupungilla, ja merivesi oli sopivan virkistävää muttei liian kylmää.

Todella nautin olostani siellä. Hypimme aalloissa, ne olivatkin korkeita koska tuuli suht voimakkaasti. Rannalta vähän ennen kuutta lähtiessämme oli vieläkin kauhea ruuhka, olimme vähän ajatelleet ruuhkahuipun olleen jo aiemmin.

Halusin käydä Sephorassa ostamassa (mm.) Armanin meikkejä, ja muutaman mutkan kautta päädyimme Hollywoodin ytimeen Hollywood Boulevardille. Siellä oli sen Sephoran lisäksi kaikkia turistinähtävyyksiä joille olemme budjetoineet aikaa seuraaville päiville. Nyt pääsimme siis vähän kurkkimaan etukäteen.

Tässä Sephoran saldo. Olin viimeksi ostanut niin paljon että sain nyt jo käyttää pisteitä ilmaiseen minituotteeseen (MUFEn mini huultenrajauskynä). Niin, olinhan liittynyt Sephoran kantikseksi 🙂 Sen lisäksi sähköpostiini tulleella tarjouksella sain kassillisen näytteitä Freshiltä, Ole Henrikseniltä, Originsiltä, Algenisitilta, Josie Maranilta ja Caudalielta. Kaikki minulle uusia merkkejä, eli jee jännää!

Palm Springs: palmuja, ötököitä ja shoppailua

Saavuimme hotellillemme Palm Springsiin lauantai-iltana puoli kahdeksalta illalla. Oli jo pimeää joten oli vähän hankala hahmottaa naapurustoa. Taajamissa on usein vielä todella korkea nopeusrajoitus, joten tilanteet tulevat vähän yllättäen. Olemme tosi useasti ajaneet rampista tai pihasta ohi sen takia. On muuten tosi outoa että 100F:n eli 38 celsiusasteen lämpötila ei viilene oikeastaan lainkaan kun aurinko laskee. Näitä päivällä otettuja kuvia on kivempi katsoa joten laitan niitä 😉

Hotellimme Caliente Tropics oli sisustettu tikityylillä. Respa oli aivan överiystävällinen ja ulkona oli ihana uima-allasalue. Palmuja oli runsaasti ympärillä. Ne ovat minulle varsinainen intoilun aihe, koska ne ovat itselleni varsinainen eksoottisuuden ruumiillistuma. Lähdimme käymään läheisessä Ralphs-ruokakaupassa hakemaan iltapalaa. Panin merkille tosi korkeat normaalihinnat. Jollain kantiskortilla olisi saanut alennusta reilusti, muistuttaa meidän meininkiä tälläinen etukortteihin ”pakottaminen”. Koitin ensin maksaa S-Pankin Visa Debit-kortillani mutta se ei mennyt läpi. Sain kuitenkin ne Ralphs-korttialennukset! 😀 Näkyyköhän S-pistelaskelmassa, hahah.

Ehdimme hengähtää hetken huoneessa kun löysin kaksi isoa torakantapaista ötökkää pöydän alta. Ne makasivat selällään kuolleina, mutta menin lähes paniikkiin. Hyi yök ääk torakoita apua! Sängyn vierestä löytyi vielä kolmas, mutta se sätkytteli vielä jalkojaan. Pomppasin kirkuen sängylle, inhotti ja ällötti niin paljon. Tähän lisättäköön että meillä kotona se olen minä joka tyynen rauhallisesti metsästää talteen ampiaiset ja hämähäkit ja heittää ulos. Mutta nuo olivat niin isoja ja ne varmasti saisivat kaikkea inhaa aikaan meille ja/tai matkatavaroille.

Mies alkoi googlettamaan torkkakauhutarinoita ja minä kipitin respaan. Tähän huoneeseen en todellakaan jäisi. Respa pahoitteli kovasti ja kysyi haluanko hänen ottavan ötökät pois vai haluammeko uuden huoneen. No uuden huoneen tietenkin, niiden kaverithan olivat varmaan piilossa samassa huoneessa. Saimme avaimet uuteen huoneeseen ja kärräsimme laukut sinne. Peittojen alta löytyi myöhemmin vielä yksi pieni ötökkä, joten kovin rennolla mielellä emme käyneet nukkumaan.

Olin koko loman halunnut mennä uimaan ja nyt aioin sen tehdä. Kymmeneltä illalla lämpötila oli vieläkin lähes 100F ja altaan vesi oli myös lämmintä. Mukavahan se oli hetken uiskennella tähtitaivaan alla. Iltapalaksi söimme jugurttia, viinirypäleitä (ovat tosi hyviä täällä!), kaljaa ja nameja.

Nukuimme valot päällä torakoiden pelossa. Ensimmäinen kerta kun kohtasimme tälläisen tilanteen, joten se järkytti meitä ehkä suhteettomankin paljon. Joissain kaupungeissahan tuo on ihan normisettiä.

Sunnuntai oli sitten shoppailupäivä. Huoneen luovutettuamme ajoimme Desert Hills Premium Outletiin. Emme tykänneet Desert Hillsistä yhtä paljoa kuin saman outletketjun Vegas Southista. Vegasissa oltiin viileässä kauppakeskuksessa sisällä, Desert Hills oli taas iso kompleksi täynnä yksittäisiä putiikkeja. Liikkeestä poistuessaan pääsi siis taas siihen piinaavaan helteeseen. Desert Hillsissä oli paljon luksusmerkkien liikkeitä. Armanin hellemekko ei 80% alennuksenkaan jälkeen ollut halpa todellakaan, joten tämäntyyppiset liikkeet useimmiten skippasin. Täten koko outletostari oli kierretty kuudessa tunnissa.

Kyllähän sieltä kalliin luksuksen seasta löytöjäkin teki. Ostin urheiluvaatteita Nikeltä ja Asicselta, ihanan Kate Spaden lompakon (uusi rahapussi oli vahvasti ostoslistallani), Tigin hiustuotteita (epäilyttävän halpoja), Conversen tennarit ja Disney-kaupasta tuliaisia eräälle ihanalle 2,5-vuotiaalle neidille. Mieheni osti uimashortsit (uikkarit unohtuivat kotiin), Converset ja Niken urheilupaitoja.

Nälkäisinä lähdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia eli Long Beachin hotelliamme. Nyt oltaisiin sitten Los Angelesin kupeessa loppuaika. Viimeinen reissuviikko alkaa, torstaina lennämme jo takaisin. Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa! Päätimme skipata Dianeylandin nähtyämme hinnaston. Grand Canyonilla tapaamamme pariskunta kertoi että se on tosi kallis paikka, vesipulloja ei saa tuoda mukana ja vedestä veloitetaan 8$, puhumattakaan muusta. Piti valita sen ja toisen kalliimman nähtävyyden eli Universal Studioiden välillä.