Vauva ja kissat

Minulta on kysytty useammankin kerran miten kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen. Tyttäremme on nyt reilun kolmen kuukauden ikäinen joten kissat ovat saaneet hetken jo neitoon totutella. Aloitimme kissojen totuttamisen vauvaan jo ennen synnytyslaitokselta kotiutumista. Mieheni vei vauvantuoksuisia rättejä kotiin kissojen nuuhkittavaksi. En tiedä vaikuttiko se mitenkään, mutta ainakin teoriassa tämä voisi auttaa totuttelussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kissat kävivät nuuhkimassa varovaisen uteliaasti vauvaa, ja aina vauvan itkiessä juoksivat karvat pystyssä karkuun. Ensimmäinen kerta kun kissat kuulivat beben kovaäänisen itkun jäi kyllä mieleeni, niiden ilmeet olivat kirjaimellisesti kauhistuneet. Pari viikkoa tätä ennalta-arvaamatonta ääntä kuunneltuaan ne eivät enää vaivautuneet juoksemaan karkuun. Katsoivat vain inhoava ilme kasvoillaan vauvaa 😀

Neljän viikon jälkeen kissat olivat tajunneet että jos haluavat päästä syliin, on vauvaakin siedettävä. Kissamme ovat siis tottuneet nyhjäämään sylissä hyvin paljon. Kun yksi syli olikin nyt useimmiten varattuna tämä verotti kisujen haliaikaa aika lailla. Mieheni on yrittänyt huomioida kissoja extrapaljon nyt että niillä olisi fiilis että hekin ovat tärkeitä. Tästä on tullutkin vähän sellainen läppä kun mies sössöttää kotiterapeuttiäänellä kissalle että ”sinäkin olet tärkeä!”. Jossain vaiheessa kissat hokasivat että voin kyllä rapsuttaa niitä imetyksenkin aikana, ja ne ovat tulleet hiukan rohkeammin pyytämään huomioita myös silloin kun olen vauvan kanssa.

Eniten minua jännitti miten Marilyn reagoi vauvaan. Se kun on niin läheisyydenkipeä, mustasukkainen ja mielestään perheen pomo. Muutos mikä Marilynin käytökseen vauvan myötä on tullut, on hämmästyttänyt minua. Aiemmin Marilyn siis hyvin aktiivisesti koko ajan puuhasi jotain. Toi leluja heitettäväksi, nouti niitä ja jos ei leluja heittänyt se vaati kovaäänisesti parempaa palvelua. Marilyn seurasi minua huoneesta toiseen ja janosi huomiota. Sitten Marilyn vetäytyi nukkumaan koko päiväksi Pamelan kanssa saunalle. Molemmat nousivat sieltä vasta kun mieheni tuli kotiin. Ne olivat sivusta seuraamalla huomanneet että minulla on kädet täynnä vauvan kanssa, joten eivät edes yrittäneet saada minulta mitään huomiota tai leikitystä. Mietin jossain vaiheessa onko Marilyn masentunut, ja varmaan ehkä vähän olikin. Valon lisääntyessä kissat ovat nyt onneksi liikkuneet enemmän taas.

Reilu viikko sitten tuli aikamoinen läpimurto tässä totuttelussa. Vauva nukkui sohvallamme huovan alla ja itse söin keittiössä lounasta. Katselin kun Marilyn meni varovaisesti vauvan luo ja istahti katselemaan häntä. En meinannut uskoa silmiäni kun Marilyn käpertyi nukkumaan vauvan viereen. Se nukkui siinä niin kauan kunnes vauva heräsi ja alkoi vähän hämmennyksissään kitistä. Hän ei ole ihan tottunut että kissat ovat noin lähellä. Tästä jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, kyllä noista kamut vielä tulee! Sen jälkeen Marilyn on tullut muutamankin kerran hengaamaan vauvan lähelle. Varsinkin kun tyttö nukkuu Marilyn tulee mielellään katselemaan häntä jos en itse ole lähellä. Aika liikkistä.

Pamelahan on paljon lungimpi tyyppi ja se ei vauvaa ole arastellut ensiviikkojen jälkeen. Kissat makoilevat usein pyykkikoneen päällä olevan hoitoalustan päällä ja toisinaan sitä tarvitaan ihan siihen vaipanvaihtoonkin. Pari kertaa olen vain laskenut vauvan Pamelan viereen alustalle ja seurannut mitä se tekee. Ahtaaksihan se käy, ja useimmiten Pamsu on vain asetellut itseään mukavampaan asentoon ja katsellut vauvaa vähän hämillään että mitä tuo tuossa nyt tekee.

Kissat nukkuvat meidän kanssamme sängyssä. Vauvalle on pinnasänky ns. sivuvaununa ilman laitaa sängyssämme kiinni. Olen kuitenkin huomannut nukkuvani enemmän ja paremmin kun vauva nukkuu vieressäni. Havaitsen hänen nälkämerkkinsä unen läpi paremmin, ennen kun vauva alkaa itkeä. Kissat ovat tottuneet kävelemään ja nukkumaan minun ja mieheni yli. Vauvan päältä sitten ei saakaan kävellä, ja sekös kissuja hämmensi alkuun. Ne sen nopeasti kyllä sisäistivät ja kiertävät vauvan ohi kiltisti. Joskus minua oikein huvittaa jos bebe köllii lattialla ja kissa rymistelee siihen lelun kanssa. Katti pysähtyy kuin seinään vauvan lähellä. Ne ovat selvästikin sisäistäneet että tämä tyyppi on VIP.

Voisi siis sanoa että kissat lämpenevät uudelle perheenjäsenelle hitaasti mutta varmasti. Ei mene kauaakaan kun tyttö viskoo niille leluja ja molemmat osapuolet ovat aivan tohkeissaan 🙂

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Kissojen hampaista

Pitkästä aikaa kissa-aiheinen postaus! Kisujen 4-vuotispäiväkin hurahti alkukuusta jo ohi ilman että ehdin asiaa mainita täällä. Voisin kuitenkin vähän kertoilla kissaneitojen kuulumisia, tai siis oikeastaan heidän purukalustonsa kuulumisia.

13600284_10154317428907878_4930031997853102764_n

Olen ollut jo kissojen saapumisesta lähtien tietoinen siitä, että itämaisilla ja siamilaisilla hammas- ja ienongelmat ovat aika tyypillisiä. Kertauksena kerrottakoon että Pamelan ja Marilynin käydessä 1-vuotisrokotuksissa, lääkäri suositteli hampaiden puhdistusta vuoden sisällä koska hiukan hammaskiveä oli jo. Ostin samalla kissoille hammasharjatkin mutta yllättäen ne ovat aika lailla jääneet käyttämättä. 2-vuotisrokotuksien yhteyteen varasin sitten hammaspuhdistuksen molemmille, siitä postaus täällä. Silloin lääkäri rapsutteli hammaskivet pois vain Pamelalta, Marilynillä ei kuulemma ollut niin paljon että sen takia olisi kannattanut rauhoittaa.

pamu_haukotus

Tästä siis aikaa vajaa pari vuotta, ja satuimme vilkaisemaan kissojen hampaita eräs päivä. Kääk, varsinkin poskihampaat olivat molemmilla aika karsean näköiset. Eikun aikaa varaamaan, tällä kertaa valitsin puskaradion kautta kehuja saaneen Salpakankaan eläinklinikan, jossa kissojen hammaskiven poiston hinnaksi ilmoitettiin 110€ mikä kuulosti kohtuulliselta. Ajan sai parin päivän päähän, en halunnut venyttää puhdistusta kesäloman jälkeen joten ajan nopeasti saaminen oli hyvä.

Mieheni vei kisut putsattavaksi koska itse en töiden vuoksi päässyt. Tuomio oli että käynti oli tosiaan tarpeellinen. Marilynillä oli hammaskiveä ja lievä ientulehdus, Pamelalla sitten tilanne oli vähän huonompi. Pamsulta poistettiin kaksi hammasta ja se sai antibioottikuurin. Molemmille annettiin jo lääkärissä antibioottia mutta Pamela sai syödä sitten viikon kuurin. Yhteensä käynti hammaspoistoineen ja lääkkeineen maksoi molemmilta kissoilta noin 270€ mitä pidän ihan kohtuullisena.

humalapamsu

Olin todellakin järkyttynyt että Pamelan hampaat olivat kahdessa vuodessa menneet noin huonoon kuntoon! Kissamme ovat pääasiassa raakaruoalla ja Marilynin suolitukoksen jälkeen en ole antanut niille kanankauloja tai muuta luista. Pamela ei juuri pureskele ruokiaan, nielaisi se kanankaulatkin kokonaisena ja luulen että tämä on yksi syy siihen että hampaat olivat niin karut. Jos ei pureskele, kai sitä möhjää kertyy. Ostan aina välillä ruokakaupasta kokonaisia possun kieliä ja annan ne kissoille 50g köntteinä, sitkeän lihan jäystäminen on hyväksi hampaille.

Monet ruokkivat kissojaan kuivaruoalla siksi että kissojen hampaat saisivat työtä. Itse olen päättänyt etten haluaisi viljoja tai sokereita kissoilleni tarjota, ja kissa pureksii kuivaruoan pääasiassa etuhampaillaan. Täten olen pitänyt kuivaruoat minimissä. Marilyn kuitenkin saa herkkuna pissavaivaisten kissojen raksuja normiruoan rinnalla, se todellakin rakastaa niitä. Eläinlääkäri oli kuitenkin suositellut myös Pamelalle erityisesti ienongelmaisten kissojen kuivaruokaa omien ruokien rinnalle, ja luulen että sitä täytyy alkaa antamaan ainakin pari kertaa viikossa.

Pääjuttu kuitenkin on se, että jos haluan että kissoillani on suussa hampaat vielä 10-vuotiaana, on niiden hampaita alettava harjata. Ihan oikeasti. Mietimme mieheni kanssa että ainoa tapa saada (varsinkin) Pamela tottumaan hammaspesuun, on ehdollistaa se yhdistämään hammaspesun ruokailuun. Ruoka kun Pamsulle kaikki kaikessa. Jatkossa myös nämä eläinlääkärin hammaspuhdistukset ovat vuosittainen rutiini.

Onko lukijoissa joku jonka kissan hampaita harjataan? Onkos vinkkejä tähän totutteluun? 🙂

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Kissani Pamela: esittelypostaus

Lukija heitti joskus aikoinaan postausidean että jos kirjoittaisin kissoistani ns. esittelypostaukset. Asia on ollut mielen päällä about ikuisuuden ja nyt pistän kirjoittaen! Tämän päivän päätähti on kissani Pamela.

Pamu. Pamukamu. Pamsu. Pamtsu. Pamsulinos. Märehtivä lehmä. Pullero. Pulleropallero. Partasatiainen. Gremlin. Rakkaalla Pamelallamme on monia nimiä, kaikki rakkaudella lausuttuja 😀

Märehtivä lehmä on siitä että kissa usein toljottaa edessä kun koitat tulla kauppakassien kanssa sisään tai ylipäätänsä mennä yhtään mihinkään. Märehtivä lehmä on niin kuvaava. Iso, tiellä eikä aikomustakaan liikahtaa. Pulleropallero-nimitykset taas tulevat siitä että Pamela on aika perso ruoalle ja se on siis jatkuvasti dieetillä. Joskus se on hoikempi, joskus pulleampi. Nyt olen saanut taas Pamsun mallin mittoihin mutta annas vaan, heti kun antaa enemmän ruokaa alkaa vararengas kasvaa. Siamilaisten kuuluu olla hoikkia ja sieviä. Sori vaan Pamsu, liikkuisit enemmän. Sen siitä saa kun nukkuu kaiket päivät, ei kuluta juurikaan.

Pamela on niin nätti että kun se oli pentu, mietin että sen pitäisi olla lapsimalli. Poseeraamassa kissanruokapurkin kyljessä. Pamsun pupillit ovat aika isot joten hämärässä sisävalaistuksessa sen kauniita sinisia iiriksiä ei juuri näy. Pamelan naamio on hauska, sen toinen puoli kasvoista on tummempi. Aina kun katson Pamelaa peilin kautta, se näyttää sieltä katsottuna ihan hätkähdyttävän erilaiselta kuin livenä. Kuin toiselta kissalta.

pamelasiamesecat

Pamelan elämän tärkein juttu on ruoka. Heti sen jälkeen tulee syli. Tarkemmin sanottuna isukin syli. Siitä nimi partasatiainen. Pamsu rakastaa kiivetä isukin syliin ja hieroa naamansa tuuhean parran sisään. Siinä se on parran huntuamana piilossa pahaa maailmaa kovaäänisesti kehräten. Kun isukki on poissa kotoa, Pamela sinnittelee viimeiseen asti kunnes tulee tyydyttämään hellimispulaansa minun syliini.

isikisu

partasatiainen

Kyllä se siis minunkin sylissäni hengaa. Harvoin se vain on pyyteetöntä. Pamela osaa mielistelyn jalon taidon. Se on äärimmäisen huvittavaa. Kun sen mahaa alkaa kurnia, viimeistään neljä tuntia ennen ruoka-aikaa, se tulee luokseni. Katsoo silmiin, puskee, kehrää ja tulee syliin. Sitten se maukuu vaativasti. Tämän tahti kiihtyy mitä lähemmäs ruoka-aikaa mennään. Loppuvaiheessa se enimmäkseen vain käskee ja tönii, ehkä kehrää ja puskee välillä näön vuoksi. Minä olen nimittäin se joka antaa kissoille iltaruoan. Mies ruokkii ne aamulla kun herää aikaisemmin.

pamu_haukotus

Pamela on ruoanhimoissaan varsin röyhkeä. Kissat eivät saa mennä ruoka- tai tiskipöydälle ja ne tietävät sen. Pamela kuitenkin monta kertaa päivässä käy etsimässä ruokaa pöydiltä ja jos sitä löytää, se varastaa sen. Jäähtymässä olevia chilimaustettuja kananpaloja se on popsinut ilolla ja myös leipäpussit revitään varmuuden vuoksi silpuksi vaikkei itse leipä juuri maistukaan. Kissojen ruokakaappi on solmittu narulla kiinni koska nämä kaksi ovat yhteistuumin oppineet avaamaan sen mikron yläpuolella olevan yläkaapin ja pöllimään sieltä ruokaa.

minipamsu

Pamela nukkuu aina mieheni jalkojen päällä. Kun mies on aamulla lähtenyt töihin, Pamela tulee takaisin sänkyyn. Se tassulla vähän tönii peittoni reunaa tai naamaani. Olen oppinut jo unissani nostamaan peitonreunaa niin että Pamsu pujahtaa peiton alle nukkumaan. Heti jos sohvallakin ottaa torkkupeiton päälleen niin Pamela on sinne alle könyämässä. Aika usein sillä on kuitenkin ärsyttävä tapa euforisen kehräyksensä lomassa alkaa purra sormiani. Siis jos erehdyn pistämään käteni sinne peiton alle, tai lähelle sen naamaa, se alkaa jyrsiä niitä. Eikä opi vaikka mitä tekisi. Olen alistunut kohtalooni ja pidän sormet kaukana kehräävästä sänkykaverista. Kun aamulla nousen sängystä, Pamela siirtyy peiton alta tyynylleni ja jää siihen nukkumaan. Siirtyy sitten jossain vaiheessa sängystä muualle jos jaksaa.

Kun koittaa Pamelan vuorokauden tähtihetki eli ruokailu, se ei meinaa pysyä nahoissaan. Aiemmin se huusi aivan heikkopäisenä kun annostelin ruokaa kuppiin. Ramppasi eestaas ja oli aivan halkeamaisillaan innosta. Lopulta se fiksusti keksi sijaistekemistä. Kun se huomaa että alan laittaa ruokaa kuppiin, se lähtee kierrokselle. Se siis kiertää keittiöstä olohuoneen kautta eteiseen ja takaisin keittiöön. Ohi mennessään se hidastaa että joko on valmista, ai ei, no vedetään vielä. Yleensä kierroksia kertyy viidestä seitsemään per ruoka-annostelu. En tiedä onko se saanut uskoteltua itselleen että kierroksien jälkeen saa aina ruokaa vai että aika kuluu siten nopeammin? Joskus se on toiveikkaana lähtenyt vetämään kierroksia kesken päivää toivoen että sen jälkeen tulisi ruokaa.

Kierrokset eivät kuitenkaan ala jos annostelen ruokaa hellan viereisellä pöytätasolla. Sitten se jää viereen kiljumaan. Minun täytyy tehdä se jääkaapin viereisellä pöytätasolla että Pamsu lähtee liikkeelle. Huvittava jokailtainen rutiini. Välillä jään vain huvikseni seisomaan pöydän ääreen ja odotan että se juoksee vielä pari kierrosta lisää, saapa liikuntaa.

Pamelalla tulee myös ennen ruokailua nälkäkiukku. Se mätkii siskoa kyrpiintyneenä, sinäkin siinä stna. Marilyn ei onneksi välitä. Luulen että sitä huvittaa kun toinen on niin tohkeissaan koko ruoka-asiasta.

Sitten kun ruokakupin ääreen päästään siellä kylpyhuoneessa, Pamela ei osaa uskoa onneaan. Voisi luulla että se ryntää kupille ja ahmii heti kaiken. Ei, se haluaa rapsutuksia. Se ikään kuin kiittää ruoasta. Kehrää kauheasti, puskee ja vasta hetken rapsuttelun jälkeen menee syömään, tai siis hotkimaan ruokansa. Arvaatte varmaan miksi ruokin kissat eri huoneissa. Kun Marilyn on syönyt, Pamsu rynnii kylppäristä nuolemaan Marilynin kupin reunat ja sitten palaa vielä kylppäriin nuolemaan oman kuppinsa toistamiseen. Sitten tähyillään jo tiskipöydältä pöllittävää.

Pamela ei liiemmin nauti muutoksesta. Se ei halua seikkailua, vaihtelua tai mitään ihmeellistä elämäänsä. Otamme sen ulkoilemaan siksi ettei sillä tulisi poissuljettu olo, Marilyn-sisko on taas se joka niin nauttii ulkoilusta ja kaikenlaisesta seikkailusta. Kissat ovat oppineet reippaiksi automatkustajiksi, mutta jos jotain napinaa kuuluu kantokopasta on se kyllä Pamela. Mennään jo kotiin, onks pakko. Jos meille tulee vieraita, Pamela tulee ehkä katsomaan että ketäs täällä ja on ja painelee sitten saunalle nukkumaan. Säilytämme kissojen matkustuskoppaa lauteilla kun se ei muuallekaan mahdu, ja kissat nukkuvat siellä ihan mielellään usein päiväunia.

Leikkimisestä Pamela on innostunut vasta hiljattain. Toki se pentuna leikki mutta näin aikuisena sitä on ollut hankala aktivoida. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana se on alkanut leikkimään. Se tapahtuu yleensä illalla, se löytää jonkun rytätyn kuittipallon ja heittelee sitä villisti pitkin kämppää. Marilyn katsoo silmät suurina että mikäs tolle nyt tuli.

Pamela inhoaa mustia asioita. En tiedä johtuuko se hiustenkuivaajani herättämästä inhosta vai mistä, mutta jos maassa on esimerkiksi musta ballerina, pieni käsilaukku, sukka tai mikä tahansa pienehkö musta asia se on ihan kamalaa. Sen luokse pitää mennä kyyristellen, hitaasti ja epäluuloisesti. Sitä hakataan tassulla etäältä ja hypätään aina lyöntien välissä kauemmas. Hetken mätkimisen jälkeen voi jatkaa matkaa ja mulkaista perään pahasti. Kissat myös hakkaavat naulassa roikkuvaa hiustenkuivaajaani päivittäin tassuillaan. Jos en irrota suutinta föönistä, se irtoaa mätkimisestä ja tippuu pesukoneen taakse. Molemmat kissat käyvät kurittamassa hiustenkuivaaja-parkaa vuorollaan.

Pamelalle maistuu ruoan lisäksi myös villa. Jos unohdat villasukat, kaulaliinan tai pipon sen ulottuville, on se lopulta rei’itetty. Pamela rakastaa jyrsiä ja maiskuttaa villaa naamaansa. Luulen että se narisee hampaissa jotenkin mukavasti. Pamsu on monta kertaa yölläkin yrittänyt syödä minulta sukat jalasta. Pahaa jälkeä niihin kuitenkin tulee vain jos Pamsu saa vietyä ne piiloon ja herkuteltua oikein urakalla. Monet itkut ja hampaankiristykset täällä on koettu kun edesmenneen mummon kutomat nätit sukat ovat täynnä reikiä ja vieressä puklattu sukkaköntti. Tai myöhemmin sitten villaa kakan mukana. Aiemmin annoimme kissoille oman sukan millä leikkiä mutta aloin tosissaan pelkäämään jotain suolitukosta joten laitoin stopin villaleikeille. Villaiset tuotteet on piilotettava ylös ja lukkojen taakse. Jos se on kissan ulottuvilla, se kyllä sieltä häviää. Ihanat villaiset torkkupeitot on korvattu ankeilla fleecehuovilla.

pamsu

Pamela oli muuten pentueen ainoa tummanaamioinen siamilaislapsi. Kaikki muut kolme olivat tuollaisia vaaleita kuin Marilyn. Pamela peri isänsä värityksen. Kaunis tyttöni!

minikissit

Pamsu-fanit käsi ylös! (Marilynin oma postaus tulossa myös)

pamukollaasi

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Kuulumisia

Pitkästä aikaa höpinää kosmetiikkapurkkien viereltä! Kuvituksena kuvia viime kuukausilta.

Vihjailin keväällä alanvaihtosuunnitelmista. Syynä oli nihkeä työtilanne ja olin kyllästynyt vuosia kestäneeseen osa-aika- ja pätkätyökehään. Nyt kävi kuitenkin niin uskomaton juttu että sain sen lottovoiton mitä olen vuosia jo odottanut, eli sen oman alan täysiaikaisen vakituisen työpaikan. En ole ihan ymmärtänyt sitä vieläkään vaikka olen jo uudessa työpaikassa aloittanut.

20151003_101611
Duuninaama

Työpaikka ei sijaitse Lahdessa, vaan saan ajella vajaan tunnin verran työpaikalleni. Kävin kirjastosta hakemassa ajomatkoille mielekästä ajanvietettä, nimittäin äänikirjoja. Maria Kallion rikostutkintoja olen nyt kuunnellut viime päivät. Suosittelen, koen nuo kirjat jotenkin rentouttavammaksi kuin radion kuuntelun. Monia äänikirjoja voi ilmeisesti kuunnella myös Youtuben kautta, ainakin englanniksi. Olen myös ottanut tavoitteeksi juoda puoli litraa vettä aina ajomatkan aikana. Lopputuloksena siis aina mieletön pissahätä perille päästessä, hahah.

Työnkuvani monipuolistuu ja vastuuta tulee lisää. Olen siitä samaan aikaan innoissani ja jännittynyt. Tuntuu kyllä mahtavalta että pääsen kouluttautumaan lisää oman toimialani sisällä. Aikaa harrastuksille jää vähemmän kun kotiintulo venyy, mutta se on nyt asia jonka kanssa täytyy vain oppia elämään.

Kissojen kuulumisia voisin kertoa myös. Instagram-seuraajani saivat elokuun lopussa seurata Marilynin sairastamista. Martsulle tuli paha suolitukos joka veti kissan voinnin todella huonoksi. Laksatiivi ei tehonnut, ja lääkärissä röntgenkuvassa suolessa näkyi hyvin tiivis tukos. Sen tiheys oli samaa luokkaa kun Marilynin omat luut, eli eläinlääkäri arvioi sen luumurskeeksi ja samalta näyttää kuulemma myös jos esimerkiksi koira on syönyt hiekkaa. Tukos saatiin lopulta liikkeelle parafiiniöljykuurilla, tiputuksessa tapahtuneella nesteytyksellä ja toisella eläinlääkärikäynnillä tehdyllä peräruiskeella.

pienpotilas
Pieni potilas Marilyn

Hoitojen jälkeen Marilyn on ollut täysin eri kissa, enkä yhtään liioittele. Aiemmin se nirsoili aika ajoin, söi kunnolla silloin kun itse halusi ja välillä ei syönyt lainkaan. Nyt se on muuttunut siskonsa veroiseksi suursyömäriksi, ruokaa uppoaa niin paljon kuin vain antaa lisää. Nirsoiluaikana toki annoimme ruokaa lisää aina silloin kun se maistui, joten Marilyn oli vähän närkästynyt kun jossain vaiheessa pistin stopin jatkuvalle santsaamiselle 😀 Se kun ei ollut tottunut moiseen. Marilyn on suursyömäröinnillä jopa vankistunut. Marilynin mieliala on myös ollut huomattavan paljon parempi, ärtynyt ramppaamismaukuminen oli aiemmin päivittäistä kun nyt neiti on lähestulkoon zen 🙂

Suolitukos on varmasti ollut kehittymässä jo todella pitkään. Marilynillähän oli jo pari vuotta sitten suolitulehdus. Tämä kokemus vahvisti epäilyni siitä että Marilynin pissavaivat ovat liittyneet luultavasti hyvin paljolti suoliston ongelmiin. Olen aiemmin muutamalta kissanomistajalta kuullut samaa, mutta jännä että kukaan eläinlääkäri ei ole tätä tuonut esiin tai epäillyt. Luulen että sitä ei ole helppoakaan todeta. Jatkossa Marilynille ei siis suositella annettavan luisia tai rustoisia ruokia, eli kanankaulat ovat nyt jääneet pois molempien kissojen ruokavaliosta. Harmittaa sinällään koska niiden jyrsiminen teki todella hyvää kissojen hampaille. Pamela-ahmatti tosin saattoi nielaista koko kaulan kokonaisena mikä ei ole kovin hyvä juttu sekään… Barffaamiseenhan siirryimme alunperin Marilynin pissavaivojen vuoksi. Voisi melkein naurattaa tämä sairasteluhistoria mutta ei ihan kuitenkaan.

pamukollaasi
Pamelan photobomb-kollaasi

Ja ettei ihan kehuskeluksi menisi, niin alkuvuodesta tiputtamani kuusi kiloa ovat tulleet kevään ja kesän aikana takaisin, kylläpä nyt ärsyttää aloittaa alusta. Suklaa on vaan maistunut liian hyvin… Asiaa ei tietenkään auta se, että taitoin nilkkani pahasti viime sunnuntaina. Se on yhä edelleen mustelmainen ja turvoksissa. Kävely sujuu päivä päivältä helpommin mutta luulen että menee kauan ennenkuin voin kunnolla käyttää nilkkaani.

Mitä teille kuuluu? 🙂

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram