Pohdintaa ja kuulumisia

Tasaisin väliajoin iltatoimia tehdessäni huomaan murehtivani että hittovie, blogi on ihan hunningolla. Päässä on monta tuotetta mistä haluaisin kirjoittaa, aina kun niihin tartun muistan että ainiin tästäkin halusin blogissa mainita. Kai minulla on jonkinlainen writers block koska ajatuskin läppärin avaamisesta ja postauksen väkertämisestä tuntuu työläältä ja jotenkin vastenmieliseltä. Nyt kuitenkin pakotin itseni avaamaan läppärin ja kerron hiukan kuulumisiani. Kuvituksena viimeaikaisia Instagram-räpsyjäni.

Tietokonepöytäni on oikeastaan hautautunut kaikenlaisen sälän alle, en nimittäin nykyään enää meikkaakaan siinä. Minua itseänikin oikein huvittaa miten olenkin heittäytynyt äitiyden myötä näin askeettiseksi meikkaajaksi, mutta meikkipussini nököttää keittiössä. Teen pikameikin samalla lapsen perään katsoen mikä ei tietokonepöydän ääressä oikein onnistuisi. Olen näin myös jumittunut käyttämään aina vaan samoja tuotteita ja suurin osa meikkikokelmarukastani viruu arvostamattomana avaamattomassa meikkipakissa.

Elämässäni tulee piakkoin tapahtumaan suuria muutoksia. Ostimme kauan haaveilemamme omakotitalon, ja muutamme siihen muutaman viikon kuluttua. Viikko muutosta palaan takaisin töihin, ja mieheni jää pariksi kuukaudeksi kotiin pikkuneidin kanssa.

Omakotitalo sijaitsee Iitissä. Työskentelen Kouvolassa joten muutto lyhentää työmatkaani puolella. Uusi kotimme on täystiilitalo jossa on mukavan kokoinen piha jossa riittää kupsuteltavaa. Lukuisia marjapensaita ja pari omenapuutakin. Palvelut ovat sopivan lähellä mutta pihassa on myös omaa rauhaa. Aiomme tehdä muutettuamme pintaremonttia taloon pikkuhiljaa, ja päämme ovat pullollaan kaikenlaisia visioita. En voinut vastustaa intoilultani ja tilasin ja tytön tulevaan huoneeseen maton. Heh.

Olemme muuttaneet vuosien saatossa useita kertoja, mutta emme ole oikein saaneet aikaiseksi käydä läpi turhia tavaroita ennen muuttoa. Nyt olen ollut tosi kyllästynyt tursuileviin kaappeihin ja laatikoihin, ja päätin että tällä kertaa en muuta tavaroita joita minulla ei ole aikomustakaan enää käyttää. Pääasiassa karsin kenkä- ja vaatevarastoani, mutta myös astiakaappi ja kirjahylly ovat keventyneet. Jalkani levisi ja kasvoi raskauden aikana, ja todella suuri osa korkokengistäni jäi pieneksi. Aika hurjaa oli antaa ja myydä pois puolet kauniiden kenkien kokoelmastaan, mutta en minä voi niitä tyttärellenikään säästellä. Okei, yhdet käyttämättömät Lola Ramonat kyllä hänelle säästin, niitä en raaski myydä.

Tavaroiden läpikäyminen ja karsiminen on kyllä varsin työlästä. Olemme molemmat mieheni kanssa olleet hyvin kyllästyneitä tähän ahtaasti asumiseen. Vaikka oikeasti suurin syy asumisemme ahtauteen on se, että meillä on liikaa tavaraa. Asumme nimittäin 70-neliöisessä kolmiossa… Uudessa talossa tilaa onkin sitten yli tuplaten lisää. Tarkoitus on sisustaa uusi koti niin, että kaikella on oma paikkansa eikä mitään nurkkaa ahdeta täyteen huonekaluja.

Ylipäätäänkin tietynlainen minimalismin ihailu on nostanut päätään ajatusmaailmassani. Pitkään sain hirveästi kicksejä kosmetiikan hankkimisesta ja käytin siihen aika tavalla rahaa. Toki ilman kosmeintoiluani ei myöskään olisi tätä blogia, mutta se on ollut osa minua hyvin kauan jo. Vauvan myötä, kun aikaa purkeille ei oikein ollut samalla lailla enää, huomasin jotenkin vieroittuneeni koko aiheesta. Aloin suuntaamaan tämän intoiluenergiani vauvanvaatteisiin. Niitä nyt jossain määrin voi pitää hyödyllisinä hankintakohteina, merkkivaatteisiin käytetystä rahamäärästä taas voi olla montaa mieltä. Oli kuitenkin virkistävää intoilla kerrankin aivan jostain uudesta osa-alueesta. Pääsin onneksi pahimmasta villiintymisvaiheesta ohi ja nyt olen tosiaan alkanut kriittisesti pohtia ylipäätäänkin tavaran hankkimista. Olen jo pitkään noudattanut periaatetta vähemmän mutta laadukkaampaa, mutta olen ollut huono luopumaan niistä tavaroista joille ei ole enää käyttöä. Olen nyt hakenut inspiraatiota ja rohkeutta Marie Kondon Konmari-opuksen opeista. Luin kirjan jo vuosia sitten ja sainkin silloin karsittua jotain yläasteaikaisia lantiofarkkuja kaapeistani. En kuitenkaan päässyt karsimisessa kauhean pitkälle. Nyt tutustuin aiheeseen uudelleen, ja laitoin myös tilaukseen kehutun teoksen nimeltä Paikka kaikelle. En malttanut odottaa sen vapautumista kirjastosta vaan tarve tälle ajatusten herättelylle on just nyt.

Toki uuteen kotiin muuttaessa on pakkokin hankkia uusia kalusteita ja esim. verhoja, ja teenkin sen ilolla. Yritän kuitenkin nyt tehdä kaikkia ostopäätöksiä todella harkiten ja vasta sen tarpeen ilmentyessä. Nykyiseen kotiimme muuttaessamme ounastelimme että olohuoneeseemme mahtuisi kivasti nojatuoli sohvan lisäksi, ja ostimme sellaisen käytettynä muutoa edeltävänä päivänä. No ei se olisi kyllä mahtunut, mutta niin se vaan on nököttänyt vähän tiellä olevana siellä jo kohta neljä vuotta. Ei näin 😀

Kosmetiikkamasisteluissani olen monesti miettinyt myös tämän blogin kohtaloa ja mielekkyyttä. Jos minulla ei nyt äitiyslomalla ole oikein riittänyt aikaa blogille, miten sitä voisi riittää kun palaan töihin ja samaan syssyyn on uusi koti pihoineen laitettavana? En tiedä. Toisaalta minusta olisi kivaa jakaa remontoinnin ennen-jälkeen-kuvia ja säilytysratkaisuoivalluksia ja intoa siitä ensimmäisestä itse kasvatetusta perunasta. Blogini lukijat ovat täällä kuitenkin pääasiassa kosmetiikan ja kissojen kiinnostuksen vuoksi, enkä tiedä onko järkevää tuoda niin erilaisia aihepiirejä tänne. En kuitenkaan ala tekemään mitään erillistä blogia kotijutuille, koska epäilen tulisiko niistä sitten kuitenkaan kirjoitettua enkä halua stressiä toisestakin päivittämättömästä blogista.

Tässä tälläistä tajunnanvirtaa tiistai-iltaan, halusin vain hihaista että elossa ollaan ja viime kuun loppuneet tuotteet nököttävät tuossa vieressä ärsyttävästi odottaen että kuvaisin ne 😀 Eipä muuten ole toista yhtä hyvää motivaattoria käyttää purkinpohjia pois kuin lähestyvä muutto!

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Siamese Lipstick neljä vuotta!

Heeeei! Mitäs ihmettä, vuodet ovat vierineet ja blogilla olisi tänään neljävuotissynttärit! Ihan kreisiä.

Paljon on purkkeja virrannut käsieni läpi sinä aikana. Elämää kosmetiikan katveessa on myös seurattu, mm. pellettikissanvessanteko-ohjeita, armeijamuisteluita, häähommia, USA-roadtripin päiväkirjaa, raskausajan pukeutumista ja esikoiseni syntymä. Siamese Lipstickistä on kyllä tullut minulle hyvin rakas osa elämää vaikka vähän vaihtelevasti tähän pääsen käyttämään aikaani varsinkin nykyään.

Suuret kiitokset teille lukijoille, sekä uusille että vanhoille! Jokainen kommentti lämmittää sydäntäni kovasti. Te ihanaiset ruudun takana purkeista höpertyvät olette minulle tärkeämpiä kuin uskottekaan. Ja kuten arvata saattaa, nyt koittaa arvonnan aika. Tämän näköinen paketti lähtee arvontaan yhdelle teistä. Kaikki luonnollisesti käyttämättömiä. Smashbox saatu ostoksesta kaupan päälle, muut tuotteet olen saanut blogin kautta.

Clarins Gentle Foaming Cleanser 50ml
Clarins Instant Light Natural Lip Perfector sävy 12
Dermosil Nature Lip Balm
Dr. Hauschka luomiväripaletti
Dr. Hauschka Night Serum 2 x 2,5ml
Lumene True Passion Lip Colour sävy 1 (postaus)
Smashbox Photo Finish Foundation Primer 7,1ml

Jos palkinto kuulostaa sinun jutultasi niin arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen alle.

Kerro postauksessa oletko uusi vai vanha lukija. Kerro jokin blogiin liittyvä muisto vuosien varrelta, olisi hauska kuulla mitä pieniä asioita ihmisille on jäänyt mieleen. Uusi lukija voi kertoa kuinka blogiin päätyi ja mistä haluaisi lukea.

Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään jotta saan yhteyden voiton osuessa kohdalle. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti ja postitan palkinnon vain Suomeen. Aikaa osallistua on tästä hetkestä viikon verran eteenpäin eli 6.5.2017 klo 23.59 asti. Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT 

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Vauva ja kissat

Minulta on kysytty useammankin kerran miten kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen. Tyttäremme on nyt reilun kolmen kuukauden ikäinen joten kissat ovat saaneet hetken jo neitoon totutella. Aloitimme kissojen totuttamisen vauvaan jo ennen synnytyslaitokselta kotiutumista. Mieheni vei vauvantuoksuisia rättejä kotiin kissojen nuuhkittavaksi. En tiedä vaikuttiko se mitenkään, mutta ainakin teoriassa tämä voisi auttaa totuttelussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kissat kävivät nuuhkimassa varovaisen uteliaasti vauvaa, ja aina vauvan itkiessä juoksivat karvat pystyssä karkuun. Ensimmäinen kerta kun kissat kuulivat beben kovaäänisen itkun jäi kyllä mieleeni, niiden ilmeet olivat kirjaimellisesti kauhistuneet. Pari viikkoa tätä ennalta-arvaamatonta ääntä kuunneltuaan ne eivät enää vaivautuneet juoksemaan karkuun. Katsoivat vain inhoava ilme kasvoillaan vauvaa 😀

Neljän viikon jälkeen kissat olivat tajunneet että jos haluavat päästä syliin, on vauvaakin siedettävä. Kissamme ovat siis tottuneet nyhjäämään sylissä hyvin paljon. Kun yksi syli olikin nyt useimmiten varattuna tämä verotti kisujen haliaikaa aika lailla. Mieheni on yrittänyt huomioida kissoja extrapaljon nyt että niillä olisi fiilis että hekin ovat tärkeitä. Tästä on tullutkin vähän sellainen läppä kun mies sössöttää kotiterapeuttiäänellä kissalle että ”sinäkin olet tärkeä!”. Jossain vaiheessa kissat hokasivat että voin kyllä rapsuttaa niitä imetyksenkin aikana, ja ne ovat tulleet hiukan rohkeammin pyytämään huomioita myös silloin kun olen vauvan kanssa.

Eniten minua jännitti miten Marilyn reagoi vauvaan. Se kun on niin läheisyydenkipeä, mustasukkainen ja mielestään perheen pomo. Muutos mikä Marilynin käytökseen vauvan myötä on tullut, on hämmästyttänyt minua. Aiemmin Marilyn siis hyvin aktiivisesti koko ajan puuhasi jotain. Toi leluja heitettäväksi, nouti niitä ja jos ei leluja heittänyt se vaati kovaäänisesti parempaa palvelua. Marilyn seurasi minua huoneesta toiseen ja janosi huomiota. Sitten Marilyn vetäytyi nukkumaan koko päiväksi Pamelan kanssa saunalle. Molemmat nousivat sieltä vasta kun mieheni tuli kotiin. Ne olivat sivusta seuraamalla huomanneet että minulla on kädet täynnä vauvan kanssa, joten eivät edes yrittäneet saada minulta mitään huomiota tai leikitystä. Mietin jossain vaiheessa onko Marilyn masentunut, ja varmaan ehkä vähän olikin. Valon lisääntyessä kissat ovat nyt onneksi liikkuneet enemmän taas.

Reilu viikko sitten tuli aikamoinen läpimurto tässä totuttelussa. Vauva nukkui sohvallamme huovan alla ja itse söin keittiössä lounasta. Katselin kun Marilyn meni varovaisesti vauvan luo ja istahti katselemaan häntä. En meinannut uskoa silmiäni kun Marilyn käpertyi nukkumaan vauvan viereen. Se nukkui siinä niin kauan kunnes vauva heräsi ja alkoi vähän hämmennyksissään kitistä. Hän ei ole ihan tottunut että kissat ovat noin lähellä. Tästä jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, kyllä noista kamut vielä tulee! Sen jälkeen Marilyn on tullut muutamankin kerran hengaamaan vauvan lähelle. Varsinkin kun tyttö nukkuu Marilyn tulee mielellään katselemaan häntä jos en itse ole lähellä. Aika liikkistä.

Pamelahan on paljon lungimpi tyyppi ja se ei vauvaa ole arastellut ensiviikkojen jälkeen. Kissat makoilevat usein pyykkikoneen päällä olevan hoitoalustan päällä ja toisinaan sitä tarvitaan ihan siihen vaipanvaihtoonkin. Pari kertaa olen vain laskenut vauvan Pamelan viereen alustalle ja seurannut mitä se tekee. Ahtaaksihan se käy, ja useimmiten Pamsu on vain asetellut itseään mukavampaan asentoon ja katsellut vauvaa vähän hämillään että mitä tuo tuossa nyt tekee.

Kissat nukkuvat meidän kanssamme sängyssä. Vauvalle on pinnasänky ns. sivuvaununa ilman laitaa sängyssämme kiinni. Olen kuitenkin huomannut nukkuvani enemmän ja paremmin kun vauva nukkuu vieressäni. Havaitsen hänen nälkämerkkinsä unen läpi paremmin, ennen kun vauva alkaa itkeä. Kissat ovat tottuneet kävelemään ja nukkumaan minun ja mieheni yli. Vauvan päältä sitten ei saakaan kävellä, ja sekös kissuja hämmensi alkuun. Ne sen nopeasti kyllä sisäistivät ja kiertävät vauvan ohi kiltisti. Joskus minua oikein huvittaa jos bebe köllii lattialla ja kissa rymistelee siihen lelun kanssa. Katti pysähtyy kuin seinään vauvan lähellä. Ne ovat selvästikin sisäistäneet että tämä tyyppi on VIP.

Voisi siis sanoa että kissat lämpenevät uudelle perheenjäsenelle hitaasti mutta varmasti. Ei mene kauaakaan kun tyttö viskoo niille leluja ja molemmat osapuolet ovat aivan tohkeissaan 🙂

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

Vauva syntyi :)

Instagram-seuraajani ovatkin jo huomanneet että vauvamme syntyi toissaviikolla. Tyttö tuli, 3585g ja 49cm. Synnytys oli pitkä, 26h, ja jouduimme vielä jäämään viikoksi sairaalaan vauvan tulehdusarvojen nousun vuoksi. Laskettu aika kun oli 26.10, en ajatellut että olisin kotona vauvan kanssa vasta 16.11… Mutta nyt kaikki on hyvin 🙂

Vauva-arkea on elelty kotona nyt vajaan viikon verran ja tuntuu siltä että oltaisiin oltu kotona paljon pidempäänkin. Unet ovat jääneet lyhyeksi ja yhä opettelemme tuntemaan toisiamme, mutta on tuo tuhiseva pieni nyytti ihan mieletön juttu! Tämä on ensimmäinen kerta kun ehdin avaamaan tietokoneen tänä aikana. Kirjoitan synnytyksen kulusta oman postauksensa myöhemmin, nyt vain halusin hihkaista nopean ”elossa ollaan”-postauksen tähän väliin. Ajastetut postaukset ovat nimittäin tulleet jo joten blogi saattaa viettää hiukan hiljaiseloa. Pakko priorisoida esim. yöunet niihin vähiin vapaisiin hetkiin kun bebe ei vaadi jotakin 😀

baby_and_marilyn

Kissojen reagoiminen vauvaan jännitti kovasti. Ne ovat olleet kuitenkin rennommin mitä ajattelin. Kun vauva huutaa, kissat ovat kyllä aivan kauhuissaan. Marilyn alkaa maukumaan myös lujaa, kissat saattavat pörhistää häntäänsä tai juosta karkuun. Pamela on kerran koittanut varastaa villasukan vauvan jalasta, näiden kissojen villanhimohan on jotain ihan älytöntä että tarkkana saa olla.

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram