Kissani Pamela: esittelypostaus

Lukija heitti joskus aikoinaan postausidean että jos kirjoittaisin kissoistani ns. esittelypostaukset. Asia on ollut mielen päällä about ikuisuuden ja nyt pistän kirjoittaen! Tämän päivän päätähti on kissani Pamela.

Pamu. Pamukamu. Pamsu. Pamtsu. Pamsulinos. Märehtivä lehmä. Pullero. Pulleropallero. Partasatiainen. Gremlin. Rakkaalla Pamelallamme on monia nimiä, kaikki rakkaudella lausuttuja 😀

Märehtivä lehmä on siitä että kissa usein toljottaa edessä kun koitat tulla kauppakassien kanssa sisään tai ylipäätänsä mennä yhtään mihinkään. Märehtivä lehmä on niin kuvaava. Iso, tiellä eikä aikomustakaan liikahtaa. Pulleropallero-nimitykset taas tulevat siitä että Pamela on aika perso ruoalle ja se on siis jatkuvasti dieetillä. Joskus se on hoikempi, joskus pulleampi. Nyt olen saanut taas Pamsun mallin mittoihin mutta annas vaan, heti kun antaa enemmän ruokaa alkaa vararengas kasvaa. Siamilaisten kuuluu olla hoikkia ja sieviä. Sori vaan Pamsu, liikkuisit enemmän. Sen siitä saa kun nukkuu kaiket päivät, ei kuluta juurikaan.

Pamela on niin nätti että kun se oli pentu, mietin että sen pitäisi olla lapsimalli. Poseeraamassa kissanruokapurkin kyljessä. Pamsun pupillit ovat aika isot joten hämärässä sisävalaistuksessa sen kauniita sinisia iiriksiä ei juuri näy. Pamelan naamio on hauska, sen toinen puoli kasvoista on tummempi. Aina kun katson Pamelaa peilin kautta, se näyttää sieltä katsottuna ihan hätkähdyttävän erilaiselta kuin livenä. Kuin toiselta kissalta.

pamelasiamesecat

Pamelan elämän tärkein juttu on ruoka. Heti sen jälkeen tulee syli. Tarkemmin sanottuna isukin syli. Siitä nimi partasatiainen. Pamsu rakastaa kiivetä isukin syliin ja hieroa naamansa tuuhean parran sisään. Siinä se on parran huntuamana piilossa pahaa maailmaa kovaäänisesti kehräten. Kun isukki on poissa kotoa, Pamela sinnittelee viimeiseen asti kunnes tulee tyydyttämään hellimispulaansa minun syliini.

isikisu

partasatiainen

Kyllä se siis minunkin sylissäni hengaa. Harvoin se vain on pyyteetöntä. Pamela osaa mielistelyn jalon taidon. Se on äärimmäisen huvittavaa. Kun sen mahaa alkaa kurnia, viimeistään neljä tuntia ennen ruoka-aikaa, se tulee luokseni. Katsoo silmiin, puskee, kehrää ja tulee syliin. Sitten se maukuu vaativasti. Tämän tahti kiihtyy mitä lähemmäs ruoka-aikaa mennään. Loppuvaiheessa se enimmäkseen vain käskee ja tönii, ehkä kehrää ja puskee välillä näön vuoksi. Minä olen nimittäin se joka antaa kissoille iltaruoan. Mies ruokkii ne aamulla kun herää aikaisemmin.

pamu_haukotus

Pamela on ruoanhimoissaan varsin röyhkeä. Kissat eivät saa mennä ruoka- tai tiskipöydälle ja ne tietävät sen. Pamela kuitenkin monta kertaa päivässä käy etsimässä ruokaa pöydiltä ja jos sitä löytää, se varastaa sen. Jäähtymässä olevia chilimaustettuja kananpaloja se on popsinut ilolla ja myös leipäpussit revitään varmuuden vuoksi silpuksi vaikkei itse leipä juuri maistukaan. Kissojen ruokakaappi on solmittu narulla kiinni koska nämä kaksi ovat yhteistuumin oppineet avaamaan sen mikron yläpuolella olevan yläkaapin ja pöllimään sieltä ruokaa.

minipamsu

Pamela nukkuu aina mieheni jalkojen päällä. Kun mies on aamulla lähtenyt töihin, Pamela tulee takaisin sänkyyn. Se tassulla vähän tönii peittoni reunaa tai naamaani. Olen oppinut jo unissani nostamaan peitonreunaa niin että Pamsu pujahtaa peiton alle nukkumaan. Heti jos sohvallakin ottaa torkkupeiton päälleen niin Pamela on sinne alle könyämässä. Aika usein sillä on kuitenkin ärsyttävä tapa euforisen kehräyksensä lomassa alkaa purra sormiani. Siis jos erehdyn pistämään käteni sinne peiton alle, tai lähelle sen naamaa, se alkaa jyrsiä niitä. Eikä opi vaikka mitä tekisi. Olen alistunut kohtalooni ja pidän sormet kaukana kehräävästä sänkykaverista. Kun aamulla nousen sängystä, Pamela siirtyy peiton alta tyynylleni ja jää siihen nukkumaan. Siirtyy sitten jossain vaiheessa sängystä muualle jos jaksaa.

Kun koittaa Pamelan vuorokauden tähtihetki eli ruokailu, se ei meinaa pysyä nahoissaan. Aiemmin se huusi aivan heikkopäisenä kun annostelin ruokaa kuppiin. Ramppasi eestaas ja oli aivan halkeamaisillaan innosta. Lopulta se fiksusti keksi sijaistekemistä. Kun se huomaa että alan laittaa ruokaa kuppiin, se lähtee kierrokselle. Se siis kiertää keittiöstä olohuoneen kautta eteiseen ja takaisin keittiöön. Ohi mennessään se hidastaa että joko on valmista, ai ei, no vedetään vielä. Yleensä kierroksia kertyy viidestä seitsemään per ruoka-annostelu. En tiedä onko se saanut uskoteltua itselleen että kierroksien jälkeen saa aina ruokaa vai että aika kuluu siten nopeammin? Joskus se on toiveikkaana lähtenyt vetämään kierroksia kesken päivää toivoen että sen jälkeen tulisi ruokaa.

Kierrokset eivät kuitenkaan ala jos annostelen ruokaa hellan viereisellä pöytätasolla. Sitten se jää viereen kiljumaan. Minun täytyy tehdä se jääkaapin viereisellä pöytätasolla että Pamsu lähtee liikkeelle. Huvittava jokailtainen rutiini. Välillä jään vain huvikseni seisomaan pöydän ääreen ja odotan että se juoksee vielä pari kierrosta lisää, saapa liikuntaa.

Pamelalla tulee myös ennen ruokailua nälkäkiukku. Se mätkii siskoa kyrpiintyneenä, sinäkin siinä stna. Marilyn ei onneksi välitä. Luulen että sitä huvittaa kun toinen on niin tohkeissaan koko ruoka-asiasta.

Sitten kun ruokakupin ääreen päästään siellä kylpyhuoneessa, Pamela ei osaa uskoa onneaan. Voisi luulla että se ryntää kupille ja ahmii heti kaiken. Ei, se haluaa rapsutuksia. Se ikään kuin kiittää ruoasta. Kehrää kauheasti, puskee ja vasta hetken rapsuttelun jälkeen menee syömään, tai siis hotkimaan ruokansa. Arvaatte varmaan miksi ruokin kissat eri huoneissa. Kun Marilyn on syönyt, Pamsu rynnii kylppäristä nuolemaan Marilynin kupin reunat ja sitten palaa vielä kylppäriin nuolemaan oman kuppinsa toistamiseen. Sitten tähyillään jo tiskipöydältä pöllittävää.

Pamela ei liiemmin nauti muutoksesta. Se ei halua seikkailua, vaihtelua tai mitään ihmeellistä elämäänsä. Otamme sen ulkoilemaan siksi ettei sillä tulisi poissuljettu olo, Marilyn-sisko on taas se joka niin nauttii ulkoilusta ja kaikenlaisesta seikkailusta. Kissat ovat oppineet reippaiksi automatkustajiksi, mutta jos jotain napinaa kuuluu kantokopasta on se kyllä Pamela. Mennään jo kotiin, onks pakko. Jos meille tulee vieraita, Pamela tulee ehkä katsomaan että ketäs täällä ja on ja painelee sitten saunalle nukkumaan. Säilytämme kissojen matkustuskoppaa lauteilla kun se ei muuallekaan mahdu, ja kissat nukkuvat siellä ihan mielellään usein päiväunia.

Leikkimisestä Pamela on innostunut vasta hiljattain. Toki se pentuna leikki mutta näin aikuisena sitä on ollut hankala aktivoida. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana se on alkanut leikkimään. Se tapahtuu yleensä illalla, se löytää jonkun rytätyn kuittipallon ja heittelee sitä villisti pitkin kämppää. Marilyn katsoo silmät suurina että mikäs tolle nyt tuli.

Pamela inhoaa mustia asioita. En tiedä johtuuko se hiustenkuivaajani herättämästä inhosta vai mistä, mutta jos maassa on esimerkiksi musta ballerina, pieni käsilaukku, sukka tai mikä tahansa pienehkö musta asia se on ihan kamalaa. Sen luokse pitää mennä kyyristellen, hitaasti ja epäluuloisesti. Sitä hakataan tassulla etäältä ja hypätään aina lyöntien välissä kauemmas. Hetken mätkimisen jälkeen voi jatkaa matkaa ja mulkaista perään pahasti. Kissat myös hakkaavat naulassa roikkuvaa hiustenkuivaajaani päivittäin tassuillaan. Jos en irrota suutinta föönistä, se irtoaa mätkimisestä ja tippuu pesukoneen taakse. Molemmat kissat käyvät kurittamassa hiustenkuivaaja-parkaa vuorollaan.

Pamelalle maistuu ruoan lisäksi myös villa. Jos unohdat villasukat, kaulaliinan tai pipon sen ulottuville, on se lopulta rei’itetty. Pamela rakastaa jyrsiä ja maiskuttaa villaa naamaansa. Luulen että se narisee hampaissa jotenkin mukavasti. Pamsu on monta kertaa yölläkin yrittänyt syödä minulta sukat jalasta. Pahaa jälkeä niihin kuitenkin tulee vain jos Pamsu saa vietyä ne piiloon ja herkuteltua oikein urakalla. Monet itkut ja hampaankiristykset täällä on koettu kun edesmenneen mummon kutomat nätit sukat ovat täynnä reikiä ja vieressä puklattu sukkaköntti. Tai myöhemmin sitten villaa kakan mukana. Aiemmin annoimme kissoille oman sukan millä leikkiä mutta aloin tosissaan pelkäämään jotain suolitukosta joten laitoin stopin villaleikeille. Villaiset tuotteet on piilotettava ylös ja lukkojen taakse. Jos se on kissan ulottuvilla, se kyllä sieltä häviää. Ihanat villaiset torkkupeitot on korvattu ankeilla fleecehuovilla.

pamsu

Pamela oli muuten pentueen ainoa tummanaamioinen siamilaislapsi. Kaikki muut kolme olivat tuollaisia vaaleita kuin Marilyn. Pamela peri isänsä värityksen. Kaunis tyttöni!

minikissit

Pamsu-fanit käsi ylös! (Marilynin oma postaus tulossa myös)

pamukollaasi

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

30 thoughts on “Kissani Pamela: esittelypostaus

  1. Pamsu on kyllä kaunotar! Ja ihana postaus, kiva lukea kuinka persoonallisia tyyppejä he ovatkaan, Marilynin postausta odotellessa! Hihitytti ääneen hiustenkuivaajan mukilointi!

  2. Määki oon partasatiainen! 😀 En anna mieheni ajaa partaa, koska on niin mukavaa työntää nokka parran sekaan ja nuuskuttaa… ^_^

  3. Ei hitsi, nauraa räkätän tota kierrosten juoksua ennen ruokaa. Joku homma siinä on, mutta kuka noita kissojen ajatuksia tietää… 😀 Villanhimo pisti myös naurattamaan.

  4. No mikäs kaunis neiti se siellä <3 Itekin kissanomistajana kosmetiikkahörhönä tykkään lukea lemmikkipostauksia. Ja ihailen aina kateellisena muiden itämaisia (ei oo tilanpuutteen vuoksi mahdollista hankkia kolmatta karvapyllyä heh :D)

  5. Viimeistään nyt musta tuli pamsu-fani! Nauroin ääneen vedet silmissä. Mikä hassu persoona!

  6. Loistopostaus! 😀 Nauroin ääneen niin että poikaystävä kysyi onko mulla kaikki hyvin 😀 Kissoilla on kyllä niin jänniä persoonallisuusjuttuja ettei uskoisi!

  7. Oi, lemmikkipostauksia on aina kiva lukea! Miettisin lukiessani, että kannattaisiko kokeilla ruokkia Pamelaa useilla hyvin pienillä aterioilla pitkin päivää? Kissat kuitenkin luonnossakin syövät hiiriä ja muita pitkin päivää, mutta kerralla syötävä ruokamäärä on pieni ja niiden elimistö on sopeutunut siihen. Ja tuo kissan jatkuva kerjääminen, villansyönti jne. voisivat ehkä viitata siihen että se kaipaisi useita pieniä ruokahetkiä. Toivottavasti kommentista ei jäänyt ikävää ja arvostelevaa kuvaa, se ei ollut tarkoitus. (:

    1. En ottanut itseeni siitä, idea ja ajatus on hyvä 🙂 Kun kissat olivat pentuja, ruokin ne neljästi päivässä. Sitten ne kasvaessaan luontaisesti alkoivat siirtämään ruokailuaan harvempiin kertoihin. Pamelan ruoka-annokset eivät näin kaksi kertaa päivässä saatunakaan ole kovin suuria, noin 50g kerta. Jos sille antaa enemmän, se alkaa lihota. Eli käytännössä jos jakaisin samaa määrää useammalle kerralle, se saisi muutaman ruokalusikallisen kerrallaan. Raakaruokinnan kanssa tämä on myös vähän haasteellista koska sulatamme niille ruokaa pakastimesta tarvittavan määrän. Annospullien kanssa se onkin helpompaa mutta suurin osa kissojen safkoista on peräisin 500g pötköistä josta sulatamme osan ja loput pakkaseen. Tokihan tuotakin voisi kokeilla mutta olen hiukan skeptinen auttaisiko se kuitenkaan, pari lusikallista kun ei mahaa vielä täytä 🙂

  8. Tarviiko ees nostaa kättä ylös?? Mun fanitus senku kasvo tän postauksen myötä <3

  9. Hei, en juuri lue blogeja, mutta guuglatessani ”paras halpa meikkivoide” löysin tämän!
    Itse kun olen kolmen siamilaisen ”mummu”, niin alanpa kerrankin seuraamaan blogia!
    En ehtinyt vielä tätä postausta lukea, mutta illemmalla palaan 🙂 Kun tutustuin karvaisiin lapsenlapsiini, laumassa oli kaksi itämaista ja kaksi siamilaista. Olin vähän ennakkoluuloinen; meillä on ollut aina kotikissoja, ja sukulaisella tosi pörröisiä kissoja. Mutta nämä kaverit veivät sydämeni♥ Nyt enää tästä laumasta yksi simppu, kultainen vanhus:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *