Karvaton kissavauva Markku!

Tämän päivän postaus on omistettu ystäväni Sonjan kissanpennun Markun ihasteluun! Pieni rotanpoikanen!

markku1

Markku on rodultaan sfinx. Hänellä on ikää 15 viikkoa. Komea poika!

markku2

Markku muutti Sonjan sfinxkissan Lillin elämää ilostuttamaan. Lilli on aika tuittupäinen matami eikä yhteiselon harjoittelu ole sujunut ilman kommervenkkejä. Markku on kuitenkin reipas jäbä eikä pienestä hätkähdä.

lilli
Queen Lilli. Ilme kertoo että don’t mess with me.

lillimarkkuminäjamarkku

Markku on niin pieni ja ruttuinen! Lutuinen pieni poimunaama!

markku3

Markku on niin suloinen vauva että se antaa tietenkin lääppiä ja helliä itseään (toisin kuin Lilli). Nämä kaverit tuntuvat niin hassun nahkeilta ja superlämpöisiltä!

Nukkanaama!
Nukkanaama!

Markku on saanut nimensä huutokauppakeisarin mukaan. Katsotaan onko nimi enne.. Heh 🙂

Vauvan unta <3
Vauvan unta <3
Näin se nukkui pitkän aikaa! Hihih :)
Näin se nukkui pitkän aikaa! Hihih 🙂

Karvakavereihin tottuneelle nämä sfinxit ovat niin outoja mutta samalla kyllä tosi ihania!

markku7

Mitä mieltä, ovatko nämä rotta-alienit mielettömän söpöjä vai kammottaako? 😀

Seuraa blogia – Bloglovin – Facebook – Instagram

26 thoughts on “Karvaton kissavauva Markku!

  1. MARKKU! <3 Hah, toi nimi on niin paras, tosin musta hän on ihan Markun näköinen. 😀 Musta kaikki kissat on söpöjä, ei yhtään kammottavia.

  2. Voi miten ihania!!? Oon ite aina halunnu sfinxin! Ne on jotenki niin ovelan näköisiä. Itselläni on kolme kissaa, maatiainen ja kaks exoticia ja tämmönen ois niiiiiiin ihana! Nämä vain taitaa olla hiukan hintavia, vaikka toki exoistakin pyydetään suhteellisen paljon :>

  3. Olen karvaisen peruskissan omistaja, mutta ei nämäkään kammota. Mulla on filosofiana ollut hankkia vain hylättyjä, iäkkäitä kissoja, joista toinen on vielä elossa, toinen siirtyi jo autuaammille metsästysmaille vuosi sitten. Mutta tykkään kaikenlaisista eläimistä kun niihin tutustuu. Ovat kukin omia persooniaan ja kunkin kanssa voi luoda yhteyden, jopa hamsterin, jota useimmat kai pitävät ihan aivottomana asukkina. Parta-agama (lisko) on toistaiseksi ainoa ystäväpiirin lemmikki, joka on jäänyt itselle vieraaksi.Sen sijaan nämä kisut vaikuttavat aika valloittavilta persoonilta jo kuvien perusteella. Tykkäisin kuvista, jos niissä olisi Tykkää-painike 🙂

    1. Tyypeillä tosiaan persoonaa löytyy ja se onneksi välittyy kuvistakin loistavasti! 🙂 Kyllä olen samaa mieltä kanssasi siitä että lemmikin kanssa voi luoda hyvinkin syvän yhteyden.

  4. Hassun näköinen kaveri! Olen kissaihminen, ja pidän yleensä kissoista, mutta tämän kaverin kanssa jäisin kyllä ihan tutustumisasteelle vaan. Hellittelen toki, mutta ei mulle itselleni.

    1. Kyllä minäkin luulen että karvaversiot kolahtavat itseeni jatkossakin eniten. Niiden rapsuttelu on rentouttavaa, karvattomia kun lähinnä silitetään. Tosin voi paijata ”vastakarvaankin” 🙂

  5. Kissat on kyllä parhaita, mutta en kyllä oikein osaa innostua karvattomista yksilöistä. Muutenkin oon vähän vastaan kaikkia eläinrotuja, jotka on jalostettu ”oudoiksi”, niinkun esim. munchkin kissat (eli ne semmoset lyhyt jalkaiset), tai lyttykuonoiset koirat.

    1. Hei Marika! Haluaisin korjata harhakäsitystäsi sfinxeistä, joita ei missään tapauksessa voi verrata rakenteeltaan sairaiksi jalostettuihin rotuihin. Karvattomuus on luonnollisen geenimutaation synnyttämä, jota on esiintynyt historiassa kautta aikojen. 60-luvun Kanadassa (Kanadan sfinx) ja 80-luvulla Venäjällä (Don Sfinx) keksittiin jalostaa karvattomat kissat roduksi asti. Sfinxit ovat perusterveitä kissoja ja taatusti tutustumisen arvoinen rotu. Luonne on täys kymppi. Ei siis kissaa karvattomuuteen katsomista. 😉

        1. Itse olen myös ns. ylenmääräistä jalostusta vastaan. Monet koirarodut ovat nykyään niin reppanoita jo syntyessään erilaisten vaivojen vuoksi että ihmetyttää moisen jalostustyön tulos. En myöskään tykkää siitä millaisiksi siamilaisten ulkonäkö on muuttunut viimeisen 10v aikana. Siksi etsinkin kasvattajan joka on erikoistunut kasvattamaan siamilaiset sellaisiksi kun ne olivat aiemmin. Siksi kissojeni äiti on haettu Thaimaasta, se on sitä alkukantaista thaikissan sukupolvea. Sonja vastasikin hyvin miten tilanne on mennyt sfinxien kanssa, sitä ei voi kyllä verrata noihin reppanatapauksiin 🙂

  6. Kyllähän nuo vähän kammottavat, mutta sitten kuitenkin, ne ovat kissoja ja kissat ovat ihania rakkauspalleroita. Pitäisi päästä rapsuttelemaan, niin pääsisin ehkä sinuiksi rodun kanssa. Ihan ekana sfinkseistä tulee mieleen Frendien Rachelin kissaostos. (”I’m out a thousand dollars, I’m all scratched up, and I’m stuck with this stupid cat that looks like a hand!)

    Niin ja juku, karvaisilla poikakissoilla ei yleensä erotu tuo genitaalialue noin selkeästi…..:D:D

    1. Joo kyllä se livenä kohtaaminen muuttaa käsitystä, kuvassa kun ei välity se yleisolemus ja läsnäolo kuten oikeassa elämässä. Heh, joo, karvat peittävät kaikenlaista 😀 en nyt lähtenyt sensurointilinjalle, ei ihmisvauvojenkaan kikkeleitä pidetä loukkaavina 😉

  7. Voi luoja nuo on niin söpöjä! Olen kissavauvakuumeillut jo kuinka kauan ja näitä ruttunaamoja oon miettinyt ^_^ Cornish rexiköhän se oli se, millä on pikkuinen karva päällänsä, voisi olla minun tulevaisuuden kisuvauva <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *