Moi, olen Kaisuli – eli esittelypostaus

Kanssabloggaajani täällä Purkkimafiassa ovat sankoin joukoin tehneet itsestään mukavia esittelypostauksia jo aikoja sitten. Itse en ole vanhan blogin aikaankaan moista tehnyt, joten ehkä on sen aika. Olen kyllä kertoillut elämästäni ajan kuluessa, mutta tuskin kaikki lukijani ovat lukeneet blogin kaikkia postauksia. Tämän kirjoittaminen on ollut todella hankalaa, en oikein tiedä mitä haluan kertoa ja mitä te haluatte minusta lukea 😀

kln_vari-84
Häähommat esiteltiin blogissa vuonna 2013

 

Eli moi, olen Kaisuli. Olen syntynyt 15.tammikuuta 1987 Helsingissä. Lapsuuteni vietin maalaismaisemissa Nurmijärvellä. Muutin opiskeluiden perässä aikuisena Helsinkiin, ja lopulta pari vuotta Järvenpäässäkin asuneena asetuin reilu vuosi sitten Lahteen. Olen naimisissa ihanan miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 6,5 vuotta ja naimisissa melkein kaksi vuotta. Perheeseemme kuuluvat myös siamilaiset kissasiskokset Pamela ja Marilyn. Niiden näkemiseltä blogissani ei voi välttyä, jokainen postaus nimittäin sisältää jonkinlaisen kissakuvan. Näin on ollut blogin alusta alkaen.

WP_001206

Harrastan roller derbyä ja bloggaamista. Aloitin derbyn muuttaessani Lahteen, ja se vie suurimman osan vapaa-ajastani. Olen ajatellut tehdä ihan oman postauksen siitä, mitä roller derby on ja mitä se minulle merkitsee, joten en nyt ihan kauheasti mene siihen aihepiiriin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä mitä roller derby on joten avaan termiä hiukan. Se on rullaluistimilla harrastettavaa joukkuekontaktiurheilua, jossa omaa kehoa käyttäen yritetään estää vastapuolen pisteidentekijää (eli jammeria) etenemästä ovaalinmuotoisella radalla, ja samalla edesauttaa oman pisteidentekijän etenemistä vastapuolen puolustajien (eli blokkereiden) ohi. Aiemmin ”oma lajini” oli nyrkkeily. Myös salilla ja ryhmäliikunnoissa on tullut käytyä aktiivisestikin, mutta nyt olen keskittynyt vain derbyyn.

Olen koulutukseltani optometristi eli optikko. Työtilanne optisella alalla on jo kauan ollut varsin surkea, ja olen viimeiset vuodet haalinut itselleni työviikkoa useammastakin työpaikasta samaan aikaan. On sitä kenkäkaupassakin työskennelty optikkoduunien ohella. Asiakaspalvelu kun ei juuri eroa vaikka erilaisia tuotteita myydäänkin. Olen vakavasti harkinnut uudelleenkouluttautumista.

martsunkaa

Rock’n’roll- ja psychobillykulttuuri on lähellä sydäntäni. Se on jotenkin niin luonnollinen osa elämääni ettei sitä tule suuremmin mietittyä. Sitä kautta olen myös viehättynyt tatuoinneista. Sain pohtia tämän postauksen sisältöä aika pitkään, että mikä minun olemisessani ja tekemisessäni olisi erikseen kertomisen arvoista.

WP_002038

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut kosmetiikasta. Käytin paljon erilaisia värikkäitä kynsilakkoja jo ala-asteikäisenä. Yhden minikynsilakan sai juuri viikkorahallani eli kymmenellä markalla. Olen täysin ns. itseoppinut, eli mitään kauneusalan koulutusta minulla ei ole. Ihonhoito ja huulimeikit ovat kosmetiikan saralla niitä itseäni eniten kiinnostavia. Niitä onkin sitten kertynyt ihan riittävä määrä…

Kirjoitan tuotteista täysin oman kokemukseni pohjalta, ja olen vuosien varrella lukenut ja hakenut paljon tietoa keskustelufoorumeilta, blogeista ja lehdistä. Aito kiinnostus purkkeihin ja purnukoihin ajoi minut lopulta aloittamaan blogin kirjoittamisen. Taisipa joku kaverinikin sitä ehdottaa, minulta kun tuli aina automaattisesti tuotesuositus tai vinkki jos joku pohti ääneen jotain kauneuteen liittyvää. Tuotearvioni ovat aina hyvin rehellisiä, en hehkuta tuotetta ellei se oikeasti ole mielestäni timanttia. Kaikki ei voi mielestäni olla ”parasta ikinä”.

kiillot

Olen muutenkin luonteeltani (välillä turhankin) aito. Pokerinaamani on surkea ja tunnetilani näkyy aina helposti elekielestäni. Usein tämä on johtanut väärinymmärryksiinkin. Olen yleisesti ottaen aina iloinen ja positiivinen, lähipiiri kyllä huomaa heti jos suupielet ovat alaspäin. Inhoan sanaa ”tomera”, ja olen saanut kuulla sitä itseäni kuvailevana jo lapsesta pitäen. Kai minä sitten olen. Päättäväinen ainakin.

pussyriot
Olen vilauttanut blogissa myös useiden teemabileiden lookeja. Tässä siis Venäjä-teemalla!

 

Lempi kotityöni on pyykkihommat, inhokki on imurointi ja lattioiden pesu. Olen aika hyvin saanut vuosien saatossa ulkoistettua ruoanlaiton miehelleni, minun hommakseni jää sitten siivoilla kokkauksen jäljet.

Olen vieroittanut itseni lightlimuista jo useampi vuosi sitten. Aiemmin imin Pepsi Maxia kuin mikäkin sieni. Nykyään maistan makeutusaineet juomissa todella selkeästi enkä tykkää ollenkaan. Parasta herkkuani on suklaa, ehdottomasti. Olemme jo vuosia ostaneet ison osan ruoka-aineistamme luomuna. Homogenoitu maito tuntuu todella keinotekoiselta kun on tottunut siihen että rasvaklimpit pitää ravistella liikkeelle maitopurkista ennen käyttöä 🙂

Hiukseni ovat olleet kuparipunaiset niin kauan kuin muistan. Värjäsin hiukseni hennalla ensimmäistä kertaa jo ala-asteella. Yläasteen teiniaikoina hiukset olivat mustat ja shokkipinkitkin, mutta taisin jo vuoden hiustenrääkkäyksen jälkeen palata punasävyihin. En voisi kuvitella itseäni enää minkään muun värisissä hiuksissa, punainen kuparisävy on vahva osa identiteettiäni.

Todiste tummahiuksiselta ajalta. Ah, vuosi 2004!
Todiste tummahiuksiselta ajalta. Ah, vuosi 2004!

Ylläolevaan kuvaan liittyen voisin kertoa että kun synnyin, menimme moottoripyörämessujen kautta kotiin synnytyslaitokselta. Moottoripyörän kyytiin kipusin kaksivuotiaana. Koko perheen voimin kiersimme kesäisin moottoripyöräkokoontumisajoja joten motskarit ovat ikään kuin verissä. Ennen armeijaa myin moottoripyöräni pois eikä sen jälkeen ole löytynyt sen vertaa ylimääräistä valuuttaa että olisin prätkää enää hankkinut. Olen lainannut äidin motskaria muutamaan otteeseen ja tyytynyt istumaan miehen prätkän kyydissä. Ehkä tässä jonain päivänä vielä.

Noh, siinäpä oli esittelyä monelta eri kantilta. Kysykää ihmeessä jos jotakin haluatte minusta vielä tietää 🙂

 

 

 

16 thoughts on “Moi, olen Kaisuli – eli esittelypostaus

  1. kiitos tästä esittelystä! Uudelleen koulunpenkille lähtöä suosittelen kovasti. Olen itse parhaillani opiskelemassa uutta tutkintoa ja olen kyllä kovasti sinua vanhempi. Kyllä sitä pärjää yllättävästi pienemmillä tuloillakin, kun on pakko.

    1. Kiitos kannustuksesta! Ajatus on kypsynyt jo pidemmän aikaa ja alkaa olla jo aika kypsä. Jotenkin sitä oli silloin niin varma alastaan ja olo tuntui petetyltä kun työtilanne, palkka ja alan yleisolemus eivät olleetkaan valmistuessa enää sitä mitä ne olivat kouluunhakuhetkellä.

      1. Hei Kaisuli! Itse valmistuin optikoksi parikymmentä vuotta sitten ja ehdin työskennellä alalla viitisentoista vuotta (miinus äitiyslomat ja hoitovapaat), ennenkuin tuli mitta täyteen. Hyvin tutulta tuntuivat nuo ajatuksesi alasta! Itse kyllästyin työaikoihin (vaikken niissä pahimmissa ”24/7”-kauppakeskuskohteissa ollutkaan töissä) sekä siihen, että olin päätynyt terveydenhuollon ammattilaisesta ja käsityöläisestä käytännössä myyjäksi (kaikki hionta ulkoistettu, hiljainen liike, hyvä jos päivittäin pääsi edes kerran koppiin). Viisi vuotta sitten työpaikkani omistajanvaihdoksen yhteydessä päätin, että nyt! Tällä hetkellä kirjoitan gradua yliopistolla ja vaikkei uusikaan ala takaa varmaa työpaikkaa, en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni! Tsemppiä!

  2. Tuntuu jännältä, miten nopeasti aika kulkee. Eksyin aikanaan Hairstoren foorumille (2004) ja sen jälkeen juurikasvuun. Sieltä oot mulle tuttu, ja taisin bongata Hartwall-areenalla kun Nightwish veti kiertueen viimeisen keikkansa 2009. Sitä en muista miten tänne blogiin eksyin mutta lukijaksi jäin. Tulee välillä kieltämättä vähän stalkkeri fiilis kun jotkut ihmiset ovat olleet osa elämää jo vuosia vaikka henkilökohtaisesti ei edes tunnettaisi. Mutta sitä se nettiaika teettää

    1. Hei nyt kun mainitsit niin muistui mieleen, taisit moikatakin enkä ollut ihan hereillä siinä hetkessä tunnistaakseni 🙂 Mulla on kans useita ihmisiä ketä ”stalkkaan” samaan tapaan, en tunne mut tunnen kuitenkin 😀

  3. Täytyy myöntää, että olen ollut aivan väärässä käsityksessä optikkojen työtilanteesta. Käsittääkseni monet tilaavat nykyään lasit ulkomailta ja nykyään myös piilolinssien käyttö on suosittua. Mutta olen ajattellut, että optikoilla töitä riittää. Suomen väestökin vanhentuu ja yleensähän ikä tuo mukanaan erilaisia silmäongelmia. Lisäksi olen ajatellut työtilanteeseen vaikuttavan positiivisesti se, että käsittääkseni optometristiksi voi opiskella Suomessa vain kahdessa paikassa, Helsingissä ja Oulussa, ja tietääkseni tuolle alalle on tosi vaikea päästä opiskelemaan. Mikä alan työtilanteesta tekee heikkoa?

    1. Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Laman iskiessä opiskeluni alkuvaiheessa tilanne muuttui. Monia liikkeitä on sen jälkeen suljettu. Minulla oli useamman vuoden jakso etten edes päässyt hakemaan täysiaikaista avointa optikon työpaikkaa, koska kaikki (työssäkäyntialueeni) paikat olivat osa-aikaisia ja useimmiten myös määräaikaisia. Minimihenkilöstöllä mennään ja optisille myyjille tuodaan yhä enemmän työtehtäviä. Useissa liikkeissä optikko ei poistu näöntutkimushuoneesta kuin ovelle pyytämään seuraavan sisään ja tauolle, myyjät hoitavat loput. Aikanaan asia oli niin etteivät myyjät saaneet edes mitoittaa laseja myyntivaiheessa, joten muutos on suuri. Piilolinssien sovittamisoikeus täytyy hakea useita tuhansia maksavalta täydennyskurssilta, ja ilman sitä työn saaminen on vaikeaa. Opintosuunnitelmaa muutettiin meidän ryhmämme aloittamisen jälkeen niin että oikeuden saa valmistuessaan. Eli vastavalmistuneilla on nyt etulyöntiasema työnarkkinoilla, ellei aiempi työnantajasi ole maksanut sinua piilari- ja työnäkökursseille joskus aiemmin (molemmat maksullisia ja kalliita). Eli kivasti olen jäänyt tälläiseksi väliinputoajaksi tutkintouudistuksen muuttuessa. Lama antoi myös hyvän tekosyyn isoille ketjuille polkea palkkoja alaspäin, ja kääriä näin isommat voitot sijoittajaomistajille.

  4. Ooh, tuli tässä muuta juttu mitä en jo tiennytkään. Pitäis ehkä tehdä itsekin tälläinen. Mut joo kisut <3 ja sinä <3!

  5. Kiva postaus, eikä ollenkaan tylsä vaikka osa näistä tiedoista on jo käynyt ilmi kosmetiikkapostauksien ohessa 🙂 Tsemppiä uudelleenkouluttautumiseen, jos siihen päädyt. Kerrothan sitten meillekin 🙂 ?

  6. Voi ei. Itse olen uudelleen kouluttautumassa oman alani surkean työtilanteen takia. Ja yhdeksi yhteishaun paikoista laitoin optometristi koulutuksen… Eli ei hirveästi hymyilytä. Onko työtilanteessa kuinka paljon alueellista vaihtelua? Entä kuinka paljon optikoissa on suurien ikäluokkien edustajia?

    1. Suurten ikäluokkien poistuman tuomat työpaikat olivat kyllä yksi suuri huijaus. Sehän tapahtui jo eikä työttömyys kuin kasva. Mututuntumani on että eläkkeelle jääneiden paikkoja ei välttämättä täytetä, koska minimilläkin pärjää, tai sitten otetaan osa-aikainen. En oikein osaa sanoa tuosta alueellisuudesta mitään, ruotsinkielisille alueille haetaan mielestäni suht usein ja jonnekin pohjoisempaan. Nyt mol.fi:ssä on ihan yllättävän paljon avoimia paikkoja, niin pitkään kuin muistan koko Suomen haut ovat olleet sellaista 4-10kpl kerrallaan. Toivottavasti löydät koulutuksen jolla onnistut työllistymään, sitä minäkin yritän 🙂

  7. Oi, olipa kiva postaus 🙂 Tämmösiä on kiva lukea, pääsee vähän tutustumaan ihmiseen blogin takana. Pitäis ehkä itekkin tehä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *