Siamilaisrouva Mummo 18v!

Tänään 21.11 juhlimme äitini luona asustelevan siamilaisrouva Mummon 18-vuotissyntymäpäiviä. Aika kunnioitettava ikä, eikö! Mummon sisarukset ja vanhemmat ovat eläneet korkeintaan 10-vuotiaiksi, joten aikamoinen superpakkaus tuo meidän mummeli. Kuvissa näkyvä pullea tyttölapsi olen sitten minä!

Kissat vuonna 1996

Kun Mummo tuli meille vuoden 1996 alussa, se oli minun kissani. Olin silloin siis 9-vuotias ja toisella luokalla koulussa. Olin vinkunut kissaa jo vuosia. Meillä oli aina ollut koiria, ja vanhempani olivat sitä mieltä että kissat ovat ”outoja”. Väsytystaktiikalla sain lopulta tahtoni läpi. Mieli toki muuttui sen myötä kun tämä tehopakkaus tuli taloon 🙂

Äitini työkaveri Tarja kasvatti siamilaisia. Hän sanoi että pentueessa oli yksi heikompi pentu, jonka voisimme saada ilmaiseksi. Kun menimme katsomaan kissoja, äiti varoitteli että ne ovat sitten vähän hassunnäköisiä. Äiti pelkäsi, että oletan niiden olevan pulleita ja karvaisia ja kauhistun rotannäköisiä rääpäleitä.

Auringonottoa kesällä 1996

Ihastuin kuitenkin söpöläisiin ihan täysillä. Yksi pallero kiipesi syliini ja nukahti siihen. Se pentu ei ollut se heikko, mikä meille oli tarkoitus tulla. Se oli kuitenkin valinnut meidät, ja se meidän mukaamme lähti kotiin 🙂 Nimesin pikkuneidin Serafiinaksi. Silloin kaverini antoivat kissojensa nimeksi Leijonakuninkaasta otettuja nimiä, itse halusin jotain hienostunutta!

Kapo ja kissu 1996

Serafiina kääntyi nopeasti kutsumanimeksi Kissa ja Kissu. Serafiinaa kun ei ole kovinkaan kätevä karjaista tai kutsua 🙂 Kissu oppi uuden nimensä nopeasti, tai ei se Serafiinaa tainnut koskaan oppiakaan. Kissa ja saksanpaimenkoiramme Kapo ja Pate tulivat hienosti juttuun.

Pate, Kissu ja Kapo 1997

Pikkukissa taisi kuvitella olevansa myöskin koira. Kun olimme mökkireissun yhteydessä levähdyspaikalla, niin se murisi ja sähisi kaiken muun rotuisille koirille, paitsi saksanpaimenkoirille. ”Ei ollu meikäläisiä!”

Pate ja kissa 1996

Kissu kääntyi lopulta kutsumanimeksi Bitch eli Pitsi. Hän kun oli luonteeltaan suhteellisen temperamenttinen ja määräilevä. Myös kreivitär oli aika kuvaava nimi. Kissan saapuessa meille sanottiin että siamilaiset eivät halua ulkoilla, ne ovat sisäkissoja. Kissu kuitenkin itki ovensuussa kun koko muu perhe koirineen päivineen oli ulkona. Päästimme sen sitten ulos, kerran halusi.

Prätkämimmi 1997

Pitsistä tuli nopeasti kulmakunnan kingi, se näytti naapurin kollinjötkäleille kuka täällä määrää, ja kärräsi myös hiiriä ja päästäisiä meille nähtäväksi harva se päivä. Yöksi se kömpi aina kotiin, sänkyyn kainaloon. Se kiersi nukuttamassa jokaisen perheenjäsenen kerrallaan, ja päätyi yleensä äitini sänkyyn loppuyöksi.

Vuonna 2006, Neron ja ylioppilaan kanssa

Meidän oli tarkoitus teettää Pitsillä pentuja. Saimme sen ikäänkuin sijoitukseen. Kun sen 3-vuotissyntymäpäivä läheni, päätimme yhdessätuumin Tarjan kanssa leikkauttaa sen. Kävimme harrastuksenomaisesti joitakin kertoja näyttelyssä Pitsin kanssa, tuli siitä sitten kotimaan Champion. Kehuivat lihaksikkaaksi, ihmekös tuo kun ramppaa pitkin metsiä kaiket päivät. Pitsi se ei näyttelyistä juurikaan välittänyt, nukkui ja sähisi vaan.

Kesäloma 1997, musta pöytä on ihanan lämmin makoilla

Kun ikää alkoi olla ehkä kymmenen vuotta, aloimme kutsua Pitsiä Mummoksi. Fiksu leidi kun on, se on aina osannut kaikki lukuisat nimensä. Kovin terveenä se on ollut aina, mitään tapaturmiakaan ei ole sattunut.

Joulu 2007

Vanhemmiten Mummolla alkoi hampaita tippua yksi kerrallaan. Ienvaivat ovat siamilaisilla yleisiä, emmekä olleet koskaan harjanneet Mummon hampaita. Se ei kuitenkaan kipuillut vaan rouskutteli tyytyväisenä yhä edelleen kuivaruokanappuloita sekä omasta että koirien kupista. Lopulta sillä oli enää yksi hammas, ja se työntyi ulos alaleuasta ylähuulen päälle. Mummo oli aika rankkiksen näköinen sen kanssa. Se yksi hammas oli sillä useita vuosia. Se viimeinenkin irtosi noin 1,5 vuotta sitten.

Yhden hampaan voimin Rokka-koiran kupilla vuonna 2011

Viimeisen muutaman vuoden aikana Mummo on todella mummoontunut. Se ei oikein jaksa syödä, ja on laihtunut sellaiseksi kuivaksi mummoksi. Tiedättehän, ihmisillä käy usein sama ilmiö. Mummot menevät kasaan ja ovat sellaisia kuivia. Mummo alkaa olla myös jäykkä. Kissojen ruokakupit ovat aina keittiön pöydällä, koska muuten koirat hotkisivat niiden sapuskat. Nyt se tarvitsee jakkaran minkä kautta hypätä pöydälle.

Mummeli 18-vuotissyntymäpäivänään

Mummovaivoina on tullut myös nivelreuman oireita, tassujen nikamat ovat nimittäin vähän vinksallaan (kuten kuvasta vähän näkyy). Mummeli ulkoilee yhä edelleen päivittäin, syö, juo, kehrää, pesee itseään ja valtaa äidin untuvatyynyn joka ikinen yö. Se ei ole kipeä, vain vanha 🙂

Kuten huomaatte, Mummelin aikana meillä on ollut neljä koiraa.

Mummeli on äärimmäisen tärkeä osa perhettämme. Rakastan sitä niin kovasti, että otin käsivarteeni tatuoinnin kreivittärestä kesäkuussa 2012. Pari kuukautta kuvan ottamisen jälkeen siltä sitten tipahti se viimeinenkin hammas, joka oli tatuointiin ikuistettuna 😉

Yes, I am a crazy cat lady

Onnittelut siis vanhukselle, ja tulkoot meillä vielä monia yhteisiä vuosia lisää! <3

Kääryleet takkatulen ääressä 2006

18 thoughts on “Siamilaisrouva Mummo 18v!

  1. Onnea Mummolle! 😉

    On kyllä tosi pitkäikäinen siamilainen! Ex:lle jääneistä kisuista itämainen pitkäkarva täyttää tammikuussa 14 ja se on paljon. Tänä syksynä kuoli pari vuotta nuorempi balineesimme. ;(

    1. No toivottavasti se itämainen saa vielä monta tervettä vuotta! 🙂 Oih, otan osaa balineesinne poismenosta 🙁 Se on todella raskasta. Äitini sanoikin, että hän tarvitsee varmaan sairaslomaa jos tuo Mummeli joskus tuosta kuolee.

  2. Ihana mummo ja synttärionnittelut täältäkin 🙂 Toivottavasti on mummolla vielä monet synttärit edessä.

    Meilläkin on ollut pitkäikäisiä kissoja. Mulle ja siskolle lapsena otetut kissat eli 16 – ja melkein 18 -vuotiaiksi. Mun vauva kuoli viime vuoden maaliskuussa, n. 3 viikkoa ennen ku ois täyttänyt 18. Siitä iän huomas vasta kun alkoi sairastella. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä lääkärikin oli sanonut, että ei uskois, että on melkein 18 -vuotias kissa. Sairastelun myötä meni sitten huonoon kuntoon nopeesti ja oli pakko nukuttaa pois, kun ei oikein mitään enää voitu tehdä. Ihan iän tuomia sairauksia kuitenkin oli, munuaiset alkoi pettää yms.
    Tällä hetkellä äitillä on vielä yksi kissa ja sekin on jo 15 -vuotias ja siitä on tullut ihan pappa jo. Ei paljon muuta tee kun nukkuu ja vähän käy syömässä.
    Teillä on ollut Nero-koira ja mullahan on nyt Nero-kissa 🙂 Hyvä nimi!

    1. Näinhän se on, että usein tila huononee nopeasti ja sitten se on vain reagoitava. Sisäelinsairaudet ne ovat sellaisia, ettei oikein parantumista yleensä ole toiveissa. Onneksi Mummelin sisäelimet ovat priimakunnossa! Nykyään jo rotujalostuksenkin takia sisäelinsairaudet ovat yleisempiä.
      Nero-kissalle mukavia eläkepäiviä! 🙂

  3. Voi että! Oon ihan sanaton tästä kirjoituksesta, toivon vaan, että samanlaisia tarinoita saan omista kolmesta kissasta niiden vanhoilla päivillä sitten kirjoittaa. Mummo näyttää ja vaikuttaa mitä suloisimmalta (josta mulla saattaa olla vähän vinksahtanut käsitys joskus : D). Paljon silityksiä ja paijailuja tuitui!

    1. Hän sellaisella häijyllä mummotavalla erittäin söpö 🙂 Vieläkin sellainen tuittuilija että jos liikaa lässyttää, se puraisee. Onneks ei ole hampaita niin ei satu :’D Toivottavasti tosiaan sinunkin kissat elävät mahdollisimman pitkään! Pamela ja Marilyn tuskin elävät noin kauan, kun munivat vain sisätiloissa. Olen vakaasti sitä mieltä, että Mummo on niin vanha kun se on reippaillut koko ikänsä niin paljon.

    1. Kiitos Kaisuli ihanasta sydämellisestä rakkaudentäyteisestä Mummo-postauksesta!

      Kaisulin kissahan Mummo alunperin on, mutta jäi tänne maalle mamman kanssa, kun tyttö muutti Helsinkiin. Ei se olisi varmaan mitenkään sopeutunutkaan kaupunkikissaksi, kun oli niin sisäistynyt tähän luonnon äärellä asumiseen. Kiitos vaan kun olen saanut Mummelista nauttia näin moninaiset vuodet!

      Annan sille välillä hyaluronihappoa tai glukosamiinia, ne on hyviä lisäravinteita niveliä voitelemaan, mutta mitään muuta ylimääräistä ei tarvita. Ruoka maistuu, peräti kuivamuonanappulatkin, vaikka ei oo tytöllä enää yhtään hampaita – lieneekö ikenet karaistuneet ruoan pureskeluun sopiviksi?. Purkkiruokaa ja Miuku&Mauku-papanoita, ja välillä maistuu Rokankin Jahti&Vahti-nappulat. Eläinlääkärissä ei ole tarvinnut juurikaan käydä, pari-kolme vuotta sitten oli joku pissatulehdus ja viime keväänä taisi olla huonon syömisen kausi, mutta siinähän ne melkeinpä on. Eli pieni oikaisu sun mainioon postaukseesi: kyllä mummo jaksaa syödä, hän vain nykyään hieman säätelee syömisiään vähäisemmän liikuntansa vuoksi ;o)

      Mummolla on täällä huollettavinaan nyt vehnis Rokka 7v ja maatiaiskolli Musti 4 1/2 v. Mummo on pomo, nuoret miehet väistää. Eivät he yhtään riitele tai mittele asemistaan, sopuisaa porukkaa.

      Mummon kanssa vielä lukuisia yhteisiä vuosia vielä toivoen,
      Äippä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *