Kauneudenhoitorutiinini armeijassa

Varusmiesliiton Facebookiin julistaman inttikuva profiilikuvaksi-viikon innoittamana ajattelin kirjoittaa blogini näkökulmasta tästä aihepiiristä. Eli miten, millä ja miksi hoidin kauneuttani varusmiespalvelukseni aikana. Kävin armeijan vuonna 2007 Parolan Panssariprikaatissa. Olin silloin 20-vuotias. Ja ihan yhtä paha kosmetiikkafriikki kuin nykyäänkin 🙂 Kirjoitus perustuu täysin omaan kokemukseeni, eri saapumiserille ja eri varuskunnissa on varmasti eroja käytännöissä.

Palvelusaikani ”rakkaus”

Meikit armeijassa voi unohtaa kokonaan. Sotilas ei meikkaa, piste. Lähdin jo kotoa ilman meikkiä, koska se oli minulle itsestäänselvää. Jotkut naiset saapuivat varuskuntaan täydessä meikissä, ja olihan se vähän hassu kontrasti sitten kun he pesivät sotamaalinsa pois nähdä se ero. Näistä kukaan ei onneksi ollut tupakaverini, he olivatkin erityisen fiksuja tapauksia!

Olin lueskellut etukäteen internetin inttikeskustelufoorumia Aamukampaa, jossa oli erikseen oma keskustelualue naisvarusmiehille. Siellä moni oli listannut mitä oli ottanut mukaan, ja mitä sinne kannattaa ylipäätään viedä mukanaan. Kaappitila ei ole mikään iso, joten mitään 750 ml shampoopöniköitä on turha kärrätä mukanaan. Liruttelin isommista pulloista 60 ml matkapakkauksiin mukaan shampoota, hoitoainetta ja suihkusaippuaa. Täytin pullot aina lomilla. Vaihtelunhaluisena minulla oli toki muutamaa eri shampoota ja hoitoainetta mukana 😉 Kasvojenpesuaine lähti mukaani matkakokoisena. Hiustenselvityssuihke ja vartalovoide taisivat olla ainoat täysikokoiset tuotteet kaapissani. Säilytin pikkupurkkejani Nivean sinisessä toalettipussukassa, joka mahtui juuri yhteen kaapin vetolaatikkoon. Vuoden jälkeen se oli jo todella karsean näköinen.

Intissä kasarmilla ollessa aikataulu menee niin, että herätys on yleensä noin klo 6 aamulla. Aamutoimet ovat pikaiset, silloin pestään kasvot ja hampaat, ei siis mitään hiustenpesuhommia todellakaan. Paitsi aliupseerikouluaikoina meillä oli aamulenkkejä ennen aamupalaa, silloin käväisin pikasuihkussa. Aamulla laitoin kasvovoidetta ja deodoranttia. Hiusten tulee olla tiukasti kiinni, joten kampauksen väkertäminen on yksi aamutoimi myös. Aamiaisen jälkeen alkaa palvelus, eli mitä siihen päivään nyt sattuikaan kuulumaan. Yleensä koulutuksia, varustehuoltoa, urheilua ja monta kertaa päivässä tuvan ja käytävien siivousta (eli sipaa!).

Tärkeitä iltatoimia, eli pinkan särmäystä

Vapaa-aika alkaa noin klo 18. Eli illalla saa hengailla tuvassa, sotilaskodissa, ulkona tai vaikka siellä suihkussa. Hiljaisuus tulee klo 22, jolloin meikäläinen painui unten maille. Minulle ei millään riittänyt se arjen kahdeksan tuntia unta, ja nukuin univelkojani lomilla pois ihan kellon ympäri.

Suihkutilat olivat vähän samanlaiset kuin uimahallissa. Useampi suihku väliseinillä, ja samoissa tiloissa oli vessat ja pyykinpesukone. Niin, meillä naisilla oli käytössä pyykinpesukone koska Puolustusvoimilla ei ole tarjota meille tissiliivejä ja pitäähän meidän ne jollain pestä 🙂 Tietenkin pesimme siellä sukat, t-paidat ja pitkät kalsarit myös. Jos varusvarastolta onnistui saamaan S-kokoisen paidan, siitä kannatti pitää kiinni koska vaihdossa olisi kuitenkin saanut jonkun hervottoman kokoisen tilalle.

Varustarkastus, eli koko kaappi tyhjennetään sängylle

Astuin palvelukseen tammikuussa, ja talviaikaan käytin jotain ihan perus apteekin perusvoiteita kasvovoiteena sekä aamulla että illalla. Silloin oli vielä keveät 30 asteen pakkaset kun olin alokas 🙂 Kesällä kun tuli oltua jatkuvasti auringonpaisteessa, käytin Lumenen sellaista Vita-Nectar (?)-sarjan mustaherukkavoidetta jossa oli SPF15. Se oli kevyttä, hyvältä tuoksuvaa eikä jättänyt ihoa kovin kiiltäväksi. Harmi että se lopetettiin!

Luulen, että monia kiinnostaa miten siellä metsäleireillä sitten ollaan. No siellä ollaan likaisia! Jos ohjelmassa on metsäleiri, tai oikeammin harjoitus, pesulle pääsee noin kerran viikossa. Jos metsässä ollaan kolme tai neljä päivää, suihkuun pääsee vasta kasarmilla. Kahden viikon leirillä pesulle pääsee kaksi tai kolme kertaa. Porukka siis haisee todella pahalta, varsinkin kesällä.

Savetit ja kasvojenpuhdistuspyyhkeet ovat metsässä kova sana. Yleensä tein niin, että makuupussiin kääriytyessäni pyyhin sellaisella kasvot ja kainalot, ja lisäsin ainakin dödöä, joskus kasvovoidetta. Myös Savett Intim-pyyhkeet ovat ihan kivoja olon raikastamiseen, u know what  I mean. Metsässä yöunet eivät yleensä olleet kolmea-neljää tuntia pidemmät, mutta kivempi se oli koittaa rentoutua sekin hetki olevinaan raikkaampana. Voitte vain arvata että miespuoleisilla palvelustovereilla ei todellakaan ollut samanlaisia raikastautumisrutiineja 😉

Tauolla

Kerran kun olimme kahden viikon harjoituksessa, jossa oleskeltiin paljon rantaviivan läheisyydessä (ei ollut millään lailla rentoa vaikka siltä ehkä kuulostaakin), saimme Puolustusvoimilta ihan aurinkovoidettakin. Se tosin oli vanhentunutta. Ihanaa oli sitä laittaa likaisille kasvoille, ah <3 Sillä leirillä paloin kyllä huulistani niin pahasti että ne muuttuivat ihan ruskeiksi ja lopulta kuoriutuivat. Ainoa kerta elämässäni kun huuleni ovat palaneet auringossa.

Hiuksien lähmäisyys oli itseasiassa vain plussaa. Pysyivät tiukemmin nutturalla kurissa. Puhtaat hiukset ovat niin lenteleväiset, että kampauksen sai kiinnittää jollain hiuslakalla. Hiukseni olivat silloin vielä pitkät. Yleensä pidin niitä letillä. Metsässä, kun piti pitää kypärää päässä lähes koko ajan, kaksi lettiä oli ergonomisempi. Niskassa oleva letti saattoi painaa ikävästi. Tiedän että monissa paikoissa ollaan ehdottomia sen suhteen, että hiusten on oltava nutturalla. Myös metsässä.

Alokas iltalomilla Hannibalissa

Vuosi lähes ilman meikkiä oli ihan hyvä kokemus. Armeija-aikana ihoni kuivuus helpotti, ja olin aika varma että se johtui siitä etten käyttänyt puuteria. Tosin kovassa viimassa meikki olisi myös suojannut ihoa. Kun sitten viikonloppulomilla meikkasin, oikein hämmästyin sitä kuinka hyvältä näytinkään! 😀 Pari kertaa iltalomalla laitoin peiteainetta tummien silmänalusten alle. Sitten tuntui että pitää laittaa poskiinkin. Ja sitten että täytyy laittaa puuteria. Eli joko meikkasin kaiken tai ei mitään, en osaa tehdä vain puoliksi 🙂

Olen myös aikamoinen himorasvaaja, enkä toki antanut ihoni kuivua intissäkään. Tupakaverini tottuivat nopeasti jokailtaisiin rasvaussessioihini. Säästin heidät sentään selkäni rasvaamiselta! 😉 Kerran meidän tupaamme tuli toisesta yksiköstä pari naista yöksi. He olivat kuulemma vähän järkyttyneinä kertoneet touhuistamme, ”se yksikin siellä alasti vaan rasvasi itseään!”. Noh, minkäs teet, tupa oli koti 🙂

TJ0, mä lähden himaan ja päivystäjä on tietysti iloinen puolestani

Inttivuoden ajaksi vaihdoin e-pillerit ehkäisylaastareihin. En uskonut muistavani pillereitä jossain leireillä. Laastari toimi ihan hyvin, ja olihan se hyvä että pystyi skippaamaan kuukautiset jos oli metsäharjoituksia tiedossa. Minulla ei tainnut olla kertaakaan menkkoja metsässä.

Joku kuitenkin kysyy tämän klassisen kysymyksen, johon olen jo kyllästymiseen asti saanut vastata, eli ”Miksi halusit mennä armeijaan?”. Vastaan siihen nyt sitten jo etukäteen lyhyesti.

Armeija oli minulle yhtä luonnollinen osa elämäni jatkumoa kuten yläasteen jälkeen tuli lukio, ja armeijan jälkeen jatkokoulutus (minun tapauksessani AMK). Vahvasti siihen vaikutti tietenkin myös isänmaallisuus sydäntäni lähellä olevana arvona. Myös johtajakoulutuksesta tiesin olevan hyötyä myöhemmin työelämässä.

Usein lukiota perustellaan yleissivistävänä, että siksi sinne olisi hyvä mennä. Jos puolet suomalaisista saa koulutuksen telamiinan asentamiseen / rynnäkkökiväärin purkamiseen / naamioverkon asetteluun, eikö se ole yhtä lailla yleissivistystä? 🙂

Sainpas ängettyä siamilaiskuvan tähänkin postaukseen!

Armeijassa ei ollut aina kivaa. Siellä oli hyvin usein aika kökköä. Silti en hetkeäkään kadu. Opin siellä ihan valtavasti, myös itsestäni. Sain myös aivan helmiä ystäviä, joiden kanssa pidän tiiviisti yhteyttä nykyäänkin.

Millaisia ajatuksia postaukseni herätti? Oliko yllättävää, että kosmetiikkabloggaaja voi olla myös reserviläinen? 🙂

64 thoughts on “Kauneudenhoitorutiinini armeijassa

  1. Tämä on kyllä yksi poikkeuksellisimmista kauneusblogipostauksista, mitä olen ikinä lukenut :D. Tosi kiva, että kirjoitit tämän, mielenkiintoinen!

  2. Ihan sairaan mielenkiintoinen postaus! Ei ollut yllätys, mutta oli hauska lukea tämäkin puoli sinusta. Tämä kosmetiikkabloggaaja (minä) on opiskellut talonrakentajaksi, olin yllättäen luokan ainoa tyttö. Pysyy kirves, vasara, pora ja saha kädessä melkein paremmin kuin se meikkisivellin. :p

  3. Todellakin oli mielenkiintoista lukea kokemuksistasi, vaikka olenkin hyvin armeijavastainen noin muuten. Jotenkin kunnoitan kuitenkin hirveästi intin käyneitä naisia, musta ei olisi sinne suurin surminkaan.

  4. Oh dear. Nyt oli kyllä niin hc-settiä, että musta ei tohon olisi. Ihan pakko myöntää, että tollainen metsäleiri lähentelee mun pahinta painajaista! 😀

  5. Minustakaan ei inttiin olisi (enkä kyllä sairauksieni takia varmaan sinne pääsisikään), mutta oli tosi mielenkiintoista lukea armeijasta naisen näkökulmasta, tosi kiva, että teit tämän! : ) Poikaystävän tarinoinnin perusteella kun ei oikein ottanut selvää, millaista siellä naisena olisi..

  6. Hassua katella, kun itse majoituin noin kolme vuotta myöhemmin samassa tuvassa 🙂 Ei muuten haittais, jos esimerkiksi Aamukammassa olis linkki tähän postaukseen 😉 vink vink

    1. Joo tupa 37 always in my heart! 🙂 Huh, mitkähän mun tunnarit sinne edes on.. En varmaan alokaskauden jälkeen ole Aamukammassa käynyt. Piti ihan googlettaa että mikä sen koko keskustelufoorumin nimi oli kun oli niin totaalisesti unohtunut!

  7. Sinänsä tää sopis Meikkaaminen intissä -ketjuun, kun kirjoitit, että intissä EI meikata 😀 Itsekin oon ihan sama mieltä nimittäin. Jos ei haittaa, niin voisin heittää linkin sinne 🙂

    Oi voi, tuli kyllä niiiin ikävä takas tonne 🙂

    1. Joo saat laittaa linkin! Voivat sitten paheksua, hehe. Juu mulla on aika selkeälinjainen mielipide siihen, mutta tiedän että kaikki eivät ole samaa mieltä. Eikös YliPalvO:nkin tullut muutos että ”ehdostuksen tulee olla hillitty”, ts. se ei ole nykyään enää kokonaan kiellettyä. Meidän aikana toleranssi oli kyllä ylhäältäkin päin nolla, ja niin se mun mielestä saakin olla.

    2. Harmi sinänsä, jo muutama vuosi myöhemmin skappareiden puolelta linja meikkaukseen oli löystynyt. Tosin kyllä vielä naamanpesulle yksi neito pääsi 😀 Muutenkin tuntuu, että tekoripset yms ovat yleistynet aika paljon naisvarusmiesten keskuudessa ja meikkaaminen on hyväksytympää kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”, mikä sinänsä on mun mielestä vähän tylsää. Tuntuu, että jos nyt menisin inttiin, niin tulis sellainen ryhmäpaine näyttää nätiltä 😀 Itse kyllä koin, että naiseuden korostamisesta oli ennemminkin haittaa intissä.

    3. Miksi meikkaustoleranssin pitäisi olla nolla? Miksi sen pitäisi kenenkään sielua kaihertaa, onko jollakulla viikkotolkulla metsässä kykkiessä huulipunat ojennuksessa vai ei? Armejan mielivaltaisen käskytyksen ihannointi ei kyllä muutenkaan oikein avaudu. Miksi pitää noudattaa jotain sääntöjä, joille ei ole mitään perustetta tai pohjaa?

    4. Tulihan se hatemail sieltä vihdoin! 😀 No jos kyseenalaistat käskytyksen merkityksen, et taida ymmärtää sen tarkoitusta lainkaan. Siinä joku oikeus vetää tuksumeikit sotatilanteessa kasvoille taitaa olla lopulta se pienin ihmetys. Hei, miksi pitää olla kaikilla samanlaiset vaatteet? Mun omat on paljon paremmat! Trollolloo.

    5. Hatemail ei ollut kohdistettu sinulle, vaan armeijalle instituutiona ja sen ihannoinnille jonakin oikeana toimintamallina. Yhteneville asuille armeijatilanteessa (eihän me nyt sentään sotatilanteista tässä puhuta) nyt pasifistikin keksii käytännön syitä, mutta se, onko sutinut ripsensä mustemmiksi tai sitonut hiuksensa väärällä tavalla kiinni, tuntuu yhtä päättömältä mielivallalta kuin niin kauhean moni muukin armeijanatseilu. Kyllä, kyseenalaistan käskytyksen merkityksen, enkä ymmärrä sen tarkoitusta. Siksi kysyin. Ilmeisesti asiasta ei kuitenkaan voi keskustella?

    6. Voi toki. En vaan koe tätä keskustelua erityisen mielekkäänä. Tuolla Aamukammassa varmaan saisit paljon paremmat mähinät aikaiseksi kuin täällä mun kosmetiikkablogissa 🙂 Se, että annettuja käskyjä ei kyseenalaisteta on oikeastaan se pohja kaikelle sotajohtamiselle. Ei hommasta tule yhtään mitään jos jokainen tekee siellä tiukassa tilanteessa paniikissa omia ratkaisujaan ja kyseenalaistaa kaiken. Kaikki pohjautuu siihen pahimpaan uhkakuvaan, miksi sitä koulutusta ylipäätään annetaan, eli jos sota tulisi ja siksi sitä sotatilannetta mietitään kun asioista keskustellaan. Eli kun on kiire odottamaan, silläkin on se oma tarkoituksensa. Humanistisella yksilöajattelulla ei valitettavasti sotia voiteta. Johtajat tekevät ne päätökset, heidät on siihen koulutettu, ja kun käsky tulee, ei se ruohonjuuritason pieni taistelija voi alkaa kyseenalaistamaan tätä käskyä. Jokainen tekisi sitten asiat eri tavalla ja lopulta pakka olisi täysin sekaisin. Kai sen ymmärrät nyt itsekin ettei tuollainen skenario vaan toimi? 🙂 Miksi armeijaan pitäisi tuoda sitä ulkonäkökeskeisyyttä joka on niin valloillaan? Yhdenmukainen olemus on myös osa sitä ryhmän muodostumista, sodan ajan ryhmän. Armeijahan on varsinainen sulatusuuni, siellä kukaan ei oikein voi tietää toisen aatteista ja vaatteista ennenkuin se tulee puheeksi. Siten eri yhteiskuntaluokista ja ryhmittymistä voidaan sekoittaa toimiva, luotettava ja tehokkaasti toimiva sodan ajan ryhmä.

    7. Eikös tuo nyt ole vähän turhaa ja turhamaista meikata intissä – jos nyt aatellaan että siellä harjoitellaan maanpuolustusta sotatilanteita varten, niin kukaan tuskin sotimassa kattoo miltä se naama näyttää. Eli sen meikkaamiseen käytettävän ajan ja vaivankin voinee käyttää hyödyllisemminkin, näin armeijaa käymättömän naisen näkökulmasta ajateltuna.

  8. Mä oon aina ajatellut, että jos armeija olisi naisillekin pakollista käydä niin kävisin sen varmaan ihan ok mielelläni. Puolitosissani olen miettinytkin, mihin puolelle haluaisin jos sellainen tilanne joskus tulee. Näin vapaaehtoisesti armeijan käynti ei kuitenkaan kiinnosta, tuntuu että siinä menee vuosi ”hukkaan” jollain tapaa ainakin omalla kohdallani, kun ei se mikään intohimojen kohde ole tuo tetsaus 🙂

    Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! Mun kaveripiiristä itse asiassa aika moni tyttö on intin käynyt, joten osa asioista oli tuttua mutta paljon uutta myös.

    1. No eipä sitä montaa kertaa joutunut tetsaamaan, ne on niitä alokasajan juttuja. Kyllä siellä suurin osa ajasta saadaan ihan toisenlaista koulutusta. En todellakaan näe että aika olisi ollut hukkaan heitettyä, enemmän koin että oli turhaa kökkiä jossain R-Kioskin kassalla 🙂 Onneksi en sitä tehnytkään kun nuo ”pakolliset välit” lukion ja intin välissä 🙂

  9. Minua ei armeijaan saisi kirveelläkään. 😀 Ok, olen nyt 30, joten ei sinne pääsisikään. Olisin pärjännyt siellä joskus 20-vuotiaana, mutta ei kyllä Minna 30-wee siellä selviytyisi. 😀 Olen liian aikuinen tottelemaan päättömiä käskyjä, vailla minkäänlaista logiikkaa, mutta nuorempana sitä olisi kiltisti tehnyt mitä käsketään.

    Hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Hatunnosto sinulle ja muillekin naisille, jotka ovat armeijan käyneet. Hatunnosto myös jokaiselle miehelle, joka kokee asepalveluksen velvollisuudekseen. Olen sen verran vanhanaikainen, että miesten tulee käydä armeija. Tekee niin hyvää monelle nuorelle miehelle ihan henkisen kehityksenkin vuoksi.

    1. Kyllä siellä naisenakin aikuistui aika lailla 😉 Ja on tuosta tosiaan ollut hyötyä työelämässäkin, monet työnantajat arvostavat varusmieskoulutusta, erityisesti johtajakoulutusta. Tosin sen kun on käynyt, ymmärtää myös miten se johtaminen kuuluu tehdä – ja sittenkös ärsyttää olla huonosti johtavan pomon alaisena 🙂

  10. Kyllä itelläkin oli leireillä kovassa käytössä savetit sun muut kosteuspyyhkeet. Varsinkin ennen ruokailua pyyhin käteni vielä käsidesin lisäksi jollain mukanani kantamalla desinfiointipyyhkeellä tms. Ja vaseliini kulki mukana AINA metsässä. IT-ihmisiä kun oltiin, niin aika usein oltiin kuitenkin paikassa, missä kävi kova tuuli, niin muuten ois huulet irronnu, jos niitä ei olisi koskaan rasvaillut. Ja talvisin erittäin kuuman kaminan eessä istuessakin kasvot tuppasivat kuivumaan, niin niitä piti sitten ahkeraan rasvailla.

    Tosta meikkaamisesta vielä. Meidän saapumiserästä kukaan ei meikannut, paitsi kuviin ja iltavapaille laitettiin peitepuikkoa silmänalusiin. Muuten vedettiin au-naturel. Kyllä tj0-päivänä nauratti poikien ilmeet, kun eivät meinanneet tunnistaa ollenkaan 😀 Kesällä kävin katsomassa valaa ja kyllä ihmettelin suuresti, että melkein kaikki naisalokkaat olivat meikanneet ihan kunnolla.

    1. Jep, kyllä se nahka vaan hoitoa tarvitsee ulko-olosuhteissa! Kommenteista olen saanut päätellä että meikkaamattomuuslinja on selkeästi muuttunut. Paheksuin kyllä itse jo silloin 2007 kun kävin exän valaa Vekaranjärvellä katsomassa kun muutamalla oli poskipunaa. Kielsin oman tuvan alokkaita jyrkästi meikkaamasta valaan, itse kun olin lomilla valan aikaan etten ollut vahtimassa 😀 Olivat totelleet, ne olivatkin ihan nohevia.

  11. Eksyin facebookin inttikuvaviikon kautta tänne ja olipa hauska lukea aiheesta 🙂 Itsekin olen palveluksen suorittanut (2/09 362 vrk) ja ihmettelin jo silloin miten erilaisia käytäntöjä ihmisillä oli meikkaamisen suhteen. YlPalvO muistaakseni tuolloin jo salli vähäisen ehostautumisen, mutta en kenenkään nähnyt palvelukseen meikkaavan (2 varuskuntaa tuli nähtyä). Iltavapaille, kuviin ja valaan sitten näkikin. Taisinpa itsekin laittaa ripsiväriä kotiutumiskuvaa varten. Olen tosin siviilissäkin erittäin laiska meikkaaja.

    Noin muuten kuljetin intissä mukana ihan sitä samaa kosmetiikkavarastoa kuin kotonakin. Se tosin oli muutenkin sitä kokoluokkaa, että mahtui kaapissa yhteen siviilitavaroille varattuun laatikkoon. Leirillä oli matkassa hampaidenpesuvälineet (mahtava keino saada raikkaampi olo), shampoo, kasvojenpuhdistusaine, dödö, käsirasva ja perusvoide. Lisäksi huulirasva-addiktina taskussa oli aina huulirasva 😀 Mitään savetteja en koskaan käyttänyt, tosin eipä koko palvelusaikana tainnut olla kuin pari leiriä, jolloin ei päässyt pesulle. Yli 6 päivän leirejä ei ollut ollenkaan. Luultavasti haisin aika pahalta, mutta niin haisivat kaikki muutkin.

    1. Kiitos kommentistasi! Kuulostaa tutulta 🙂 Yksi tupakaverini oli muuten luonnostaan aika punaposkinen, ja kerran kun hän tuli ulkoilemasta niin joku skappari sanoi että voisi vähän hillitä tuota poskipunan käyttöä :’D

  12. Oli tosi kiva lukee tällänen postaus ja kuulla millasta siellä on naisen näkökulmasta 😀 poikaystävä on kertonu, että niiden varuskunnassa tytöt aina meikkaa. En kyl tajua et minkä helvetin takia.. TJ 217 😀

  13. Komppaan kuoroa: kiva ja mielenkiintoinen postaus.

    Mietin tossa noita meikkaamattomuuskommentteja, että eihän se tietty mun venettä keikuta, jos joku armeijassa meikkaa, mutta jotenkin se kuulostaa sellaiselta asialta, joka ei tuntuisi kuuluvan siihen ympäristöön. Se kun on sellainen paikka ja tilanne, jossa ulkonäöllä ei ole mitään funktiota. Ei sotatilanteessakaan voi jäädä korjailemaan huulimeikkiä, ja siihenhän siellä valmistaudutaan – sotaan, eikä käydä vaan metsässä pelleilemässä ja kokeilemassa omaa henkistä kanttia.

  14. Kiitos paljon tästä postauksesta! Erinomainen! Olen pohtinut inttiä kovasti, ja nyt lukion tokalla ollessani on aika jo pikku hiljaa tehdä päätös asiasta, tällaiset ”tavallisten” naisten, siis ihan naisellisten ja normaalien naisten kokemukset intistä helpottavat suuresti päätöstä! Olen pelännyt intin raskuutta, mutta miehetkin siellä pärjää miksen minäkin 🙂 Kiitos vielä kerran!

    1. Kiitos kommentistasi! Tuohon samaan ikävaiheeseen minäkin punnitsin tuota päätöstä. Yläasteella kun minulta kysyttiin menenkö armeijaan, tuhahdin että en mä siellä pärjäisi kuitenkaan. Sitten aloin miettiä että hetkinen, miksi muka en pärjäisi? Lähipiirissäni ei kuitenkaan ollut yhtäkään armeijan käynyttä naista eikä perheenikään millään tavalla ehdotellut tätä minulle, oma ideani siis täysin.
      Hyvä kunto helpottaa monesti, mutta itse olen armeijan jälkeen ollut paljon paremmassa kunnossa kuin ennen armeijaa tai sen aikana. Peruskunto riittää mainiosti, ja se riippuu paljon että millaiseen tehtävään hakeutuu. Alokasaika on ehkä se fyysisin aika ja silloinkin monilla kunto kohoaa huimasti.
      Uskon että tulet pärjäämään siellä ihan mahtavasti! 🙂

    2. Niin, itsekin liikun kuitenkin suht paljon, käyn salilla ja juoksen, joten miksen pärjäisi? Ainoa mikä ehkä hiukan jännittää on cooper, mutta kyllähän siitäkin nyt selviää 🙂 Kiitos paljon rohkaisusta!

    1. Tuo kuva oli otettu muistaakseni silloin kun oltiin mosina just saatu rynkyt. Yleensähän ne putsattiin ja huollettiin käytävällä mutta ei meillä mitään tupaanviemiskieltoa ollut.

    1. Tarkoitatko ns. vammaisia ihmisiä? Luulen että ei kun esim. diabetes on syy asevelvollisuudesta vapauttamiseen. Puolustusvoimien sivuilta tai aluetoimistosta asia varmaan selviää varmuudella.

  15. Hei pakko kysyä, minulla on sivusiili ja kuulin juttua, että se tulisi kasvattaa pois tai ajella koko pää kaljuksi palveluksen ajaksi. Osaatko sanoa onko ihan huhua tai joutuiko kukaan vastaavaan tilanteeseen?

    1. No en ole kyllä kuullut kenenkään olleen vastaavassa tilanteessa mutta epäilen tuota että pitäisi koko pää ajella. Kunhan sen pidemmän osan saa kiinni jotenkin se varmasti riittää. Mutta tuntuu että säännöt ovat muuttuneet siitä kun itse siellä olin, tosin sallivampaan suuntaan 🙂 Luulen että se kuitenkin vaihtelee palveluspaikan ja yksikönkin välillä että miten tiukkoja ovat.

  16. Moikka! Oon lukenut tän sun postauksen jo pariin kertaan, jotenkin olen saanut tästä rohkaisua inttiin hakemiseen. Vähän vielä on kesken pohdinta haenko vai enkö, paljon kyllä kiinnostaisi. Kiva kun olet tehnyt tällaisen tiivistävän ”kokonaisuuden” monesta mietityttävästä asiasta. Itselläni olisi mahdollinen inttiin haku siis tulevana vuonna, eli keväällä 2018. Kiitos paljon!

    1. Moi ja kiitos kommentistasi! Ihanaa kuulla että postaus on antanut sulle hyvää fiilistä 🙂 Kannattaa ehdottomasti hakea, ettei jää myöhemmin kaduttamaan! Pääseehän sieltä pois jos huomaat ensimmäisten viikkojen aikana että ei hele, tää ei oo yhtään mun juttu. Tsemppiä matkaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *