Pieni potilaamme Marilyn

Blondi lapsosemme Marilyn on kipeänä. Olen maininnut aiemmin pellettivessapostauksien yhteydessä, että Marilyn on pissinyt vääriin paikkoihin. Se on myös mourunnut aika kovaäänisesti. Lopulta kiikutimme mirrin eläinlääkäriin tutkittavaksi. Kissojen mieltymys pissata pehmeisiin paikkoihin (sänky, sohva, vaateläjät) kun viittaa pissavaivoihin. Epäilin virtsakiviä.

Marilynin maha sheivattiin ja lääkäri katsoi ultraäänellä virtsarakkoa. Näytti kuulemma hyvältä, mutta rakko on tosi pieni. Marilyn kölli tutkimuksen ajan selällään kolmionmuotoisen pehmusteen päällä. Ihmeen hyvin se antoi tutkia, ja Martsun ilmeikkäät tuijotukset lääkäriin päin naurattivat meitä kaikkia. Se katseli silmät suurina ”Siis MITÄ sinä teet, ja MIKSI?” 😀

Tupajumi

 Kun Marilynille laitettiin rauhoituspiikki, se sai massiivisen hepulin ja hyppäsi sylistäni suoraan ylöspäin isosti kiljaisten. Kädet ja rintakehä saivat siinä rytäkässä vähän naarmuja, mutta taisi Marilynin kärsivällisyys kulua loppuun ultratessa 😉 Muutamassa minuutissa neito painui keveään uneen ja lääkäri pystyi ottamaan virtsanäytteen painelmalla vatsapeitteiden läpi ja tassusta verinäytteen.

Virtsakiviä Marilynillä ei ollut, mikroskoopilla katsoessa näytteessä ei näkynyt kiteitä. Verinäytteen otto olikin sitten valaisevaa, nimittäin tulehdusarvot olivat melkoisen korkealla. Kaikki muut arvot olivat ok, mitä vain kissa oli vähän kuiva.

 Saimme mukaan 10 päivän antibioottikuurin ja ohjeita siihen, miten saada kissa juomaan enemmän. Vettä juoksuttavat juomalaitteet, jääpalat vedessä, veden maustaminen lihalla ja veden lisääminen ruokaan olivat esimerkkeinä. Ruoka saisi luonnollisesti olla märkäversiota, kuivaruokaa mahdollisimman vähän. Marilyniä nesteytettiin jo paikan päällä ihon alle ruiskuttaen. Kipulääkettä meillä olikin omasta takaa (Marilyn teloi jalkaansa pentuna jonka jäljiltä olimme kipulääkkeen ostaneet), sitä annettiin parina päivänä.

Pissanäyte tutkittiin vielä bakteeriviljelynä ja pissatulehdushan se oli. Olin tosi helpottunut että löytyi joku syy, ja jotakin mitä hoitaa! Lääkkeet saimme annettua ihan suoraan suuhun laittamalla. Kissa syliin selälleen ja pilleri suun takaosaan, siitä se sitten nielaisi sen hyvin. Lääke tuli antaa ruoan kanssa, joten aloimme vahtia Marilynin syömisiä vähän tarkemmin.

Pamela-sisko kun on lihonnut kesän aikana, aloimme tehdä niin että annoimme ahneemmalle Pamelalle ruoan ensin. Sen jälkeen suljimme sen ruokailun jälkeen toiseen huoneeseen jolloin Marilyn sai syödä rauhassa. Jos se jätti jotakin syömättä, nostimme kupin pois (ettei laihiksella oleva Pamela käy napsimassa siskon jämiä).

Marilyn pissasi sänkyyn lääkekuurin aikana kaksi kertaa. Kerran heti käynnin jälkeisenä päivänä, ja kerran noin puolivälissä kuuria. Se myös yhden kerran asetteli itseään pissaamisasentoon tyynylle, mutta sain sen napattua ja vietyä omalle laatikolleen tekemään tarpeensa.

Pari päivää lääkekuurin loppumisen jälkeen Marilyn alkoi oksennella. Kissat oksentelevat välillä karvapalloja pois, se on ihan normaalia. Mutta oksentelu kiihtyi niin, että sunnuntai-iltana se oksensi kaksi kertaa ja maanantaiaamun aikana viisi kertaa. Mikään ei pysynyt sisällä, vedenkin se oksensi heti pois. Varasin Marilynille heti maanantaille ajan lääkärille. Olin ihan varma että sillä on joku tulehdus vielä päällä.

Pamela haistelee tokkuraista potilas-siskoa

Marilynilta mitattiin kuume (pepusta, ei tykännyt), ei ollut lämpöä. Lääkäri tunnusteli vatsaa, jota Marilyn aristi. Ihmekös tuo jos on laattaillut koko päivän 🙂 Sitten se rauhoitettiin röntgeniä varten. Tällä kertaa selvisin ilman naarmuja, mutta samanlaisen syöksyn se teki pöydältä alas kiljaisten 🙂 Samalla otettiin verinäyte.

Lääkäri halusi ottaa röntgenin, että mahdolliset vierasesineet näkyisivät. Kissat kun saattavat niellä kaikenlaista, nämäkin järsivät villaa harva se päivä. No mitään aarteita ei suolistossa onneksi näkynyt. Uloste oli aika kiinteän näköisenä suolessa. Jos se jää jumittamaan sinne pitkäksi aikaa, voi tulla tulehdus.

Tulehdusarvot olivat kuitenkin korkealla, edelleen. Eivät yhtä korkealla kuin viime kerralla, mutta koholla kuitenkin. Munuaisten arvot olivat hyvät, joten pissatulehdus ei ole noussut sinne asti. Tulehduksen syy on siis periaatteessa mysteeri, tuo suolisto”tukos” on yksi todennäköinen mahdollisuus. Marilyn on kuitenkin kakkinut päivittäin. Mirri oli taas vähän kuiva, joten sitä nesteytettiin kuten viimeksikin. Lääkäri suositteli hyvin sulavaksi ja helposti läpi meneväksi sapuskaksi Hill’s i/d-ruokaa.

Lähdimme siis kotiin 10 päivän antibioottikuurin ja tokkuraisen tupajumikissan kanssa. Ei muuten tarvitsekaan enää katsella lentoja ja hotelleja syyslomalle, ne rahat meni noihin eläinlääkärikäynteihin 🙂

Toivottavasti pikku potilas toipuisi nyt! <3 Ruoka- ja juomahalu palasi kyllä heti lääkäristä tultua, onneksi.

3 thoughts on “Pieni potilaamme Marilyn

  1. Voi ei! Ikävää tuollainen, kun ei oikein tiedä mikä on, niin ei tiedä mitä hoitaa. 🙁 Pikaista paranemista kisulle!

  2. Kannattaa kyllä hankkia se juoma-automaatti! Meidän coonilla ihan ykkösjuttu. Zooplussan Lucky kitty-automaatti on tosi hyvä ja helppo puhdistaa, eikä ees kalleimmasta päästä. Suosittelen!

    Susanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *