Hääviikko: Juhlapaikkamme

Meidät vihittiin Jaalassa Kestikartano Aurantolassa. Mieheni on kotoisin Kouvolasta, joten paikka oli siten luonteva. Halusin kauniin maalaismaiseman, ja Aurantola oli juuri sitä mitä juhlapaikalta halusinkin. Postaus on pääasiassa kuvia, ne kun kertovat enemmän kuin minun sepustukseni 🙂

Meidät vihittiin juhlapaikan pihalla olevassa pienessä kivisessä kappelissa, joka oli erittäin tunnelmallinen.

Kaikki vieraat eivät mahtuneet istumaan alakerran penkeille, mutta yläkerrasta näki alas hyvin. Portaat olivat hiukan kiikkerät, mutta kestivät!

Kuva: Pietari Hatanpää

Tuossa kohtaa muuten jännitti ihan toden teolla..!

Kuva: Pietari Hatanpää

Itse hääjuhla oli talliravintolan vintillä.

Kuva: Pietari Hatanpää
Kuva: Pietari Hatanpää

Kuva: Pietari Hatanpää

Vieraillemme oli myös varattuna paikan mökkisaaresta kaikki mökit, ja kuulemma jatkoja järjestettiin muutamissakin mökeissä! Itse yövyimme myös kahden hengen mökissä. Jäimme paikan päälle vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi grillaamaan, uimaan ja kuhertelemaan ennen siirtymistä kesämökille.

 Aurantolan henkilökunnan kanssa homma toimi myös enemmän kuin hyvin, voin suositella! Samaa ei valitettavasti voi sanoa käyttämästämme kuusankoskelaisesta pitopalvelusta :/ Ainoa hääpäivämme ei-positiivinen asia oli pitopalvelun kehno palveluasenne. Ruoka onneksi oli ihan hyvää ja sitä oli riittävästi.

Hääviikko: Kukat

Tilasin kukat häihimme Kouvolan Kukkakaupasta. Kiersimme muutamat kukkakaupat Kouvolan ja Kuusankosken alueella, ja tuolta saimme selkeästi parhaimman tarjouksen yhdessä mutkattoman palvelun kanssa. Hääkukkien sneak peak-postauksessa vilautin aiemmin pöytiin tulevien kukkakimppujen ulkonäköä. Pöytäkukat pysyivät nätteinä yli viikko häiden jälkeen!

Morsiuskimpussani oli siis pöytäkukissa käytettyjä krysanteemeja ja lisäksi murattia, orkideoita ja morsiusharsoa. Suoraan sanottuna en pyytänyt kimpusta ihan noin valuvaa ja isoa, mutta en voi kieltää etteikö se hieno olisi ollut.

Kimpun sidonnassa piti käyttää punaista ja valkoista nauhaa, mutta kimpussani ei kyllä ollut mitään nauhoja 🙁 Äitini haki kukat hääaamuna joten näin kimpun vasta hetki ennen kuvausta. Hinnat kun monia aina kiinnostavat, niin hääkimppuni kustansi 80€.

Kukista tarkempi morsian olisi siis repinyt sukkanauhansa sijassani, kun kaikki oli hiukan eri tavalla miten oltiin (vähän epämääräisesti toki) sovittu. Minulle kukat eivät kuitenkaan olleet mikään issue, kunhan niitä on ja ne ovat nättejä, se riittää.

Pöytäkukatkaan eivät olleet ihan noin nätisti tehtyjä kuin mallikimppu jonka ostimme, mutta en jaksanut keskittyä siihen asiaan häissämme. Kimput maksoivat vain 5€/kpl, muualla niiden hinnaksi oli laskettu 8€ – 12€/kpl. Vieheitä tai muita kukkakoristeita meillä ei sitten ollutkaan.

Kimpunheitossa viskasin tuon oman kimppuni. Monet morsiamet ottavat erillisen heittokimpun ja säästävät omansa. Kun näin ihanan kimppuni, alkoi hiukan jo kaduttaa, mutta en minä kyllä oikeasti halua kuivia kukkia riesoikseni kotona. Tavaraa on ihan liikaa muutenkin. Minulle kyllä riittää ihanat valokuvat kauniista kimpustani. Kimpunheitossa kukat nappasi muuten mieheni veljen tyttöystävä, hän on saanut kimpun kiinni nyt neljissä peräkkäisissä häissä! Ei mitään paineita, heh 🙂

Hääviikko: Kattaus ja koristeet

Kerroin jo aiemmin, miten väsäsimme häihin paikkakortteja. Tässä todistusaineistoa niistä ihan käytännössä 🙂 Myös pöytäkukkien näytekimppu vilahti blogissani jo kesäkuussa.

Kaitaliinat on tehty Ikean kankaasta, ja ompeluhomman hoiti superanoppini. Olimme Ikeassa ostoksilla yhdessä kaverini kanssa, ja olin jo siellä ihan varma että laskeminen menee pieleen, kangasta oli niin hervoton röykkiö. No olihan sitä useampi metri liikaa, yhden kankaan leveydestä kun teki kolme kaitaliinaa eikä kahta… Taas olisi tarvittu insinööriä paikan päällä! No onneksi kangas on kivan näköistä, voisinpa vaikka pukeutua tuollaiseen mekkoonkin.

Kuva: Pietari Hatanpää

Pöytäliina oli kertakäyttöistä mallia, vuokratut kangasliinat olisivat tulleet kalliimmaksi kuin nuo kertsit. Anoppini haki rullapöytäliinat meille tukusta. Laatu oli sitä halvinta, mutta kaverini sanoivat ettei sitä liinojen paperisuutta huomannut ollenkaan. 

Nuo Lambin lautasliinat päästivät väriä kastuessaan, anoppiparan kasvot olivat ihan mustat kun hän pyyhki hikeään niihin koristellessamme paikkaa edellisenä iltana! Laitoin Lambille asiakaspalautetta asiasta, enkä ole ainoa joka on valittanut värin lähtemisestä. Kivan näköiset ne kyllä ovat, samaa kuosia oli kahvituksen serveteissäkin.

Pöytänumeroiden kehykset ostin Tiimarin könttäalennuksesta. Nyt voin niissä jaella hääkuvia sukulaisille, heh.

Nimikortit olivat erinomaisia viuhkoja helteisenä hääpäivänä!

Häidemme ainoa ohjelmanumero oli hääbingo. Bongasin tämän suomalaisissa häissä nyt muotia olevan jutun Palomiehen morsian- ja Projektina häät-blogeista. Pyysin häihimme tulevaa kaveriamme Janitaa auttamaan, hän kun on graafisen alan taituri. Tässä lopputulos! (Tykkään!!)

Kuva: Pietari Hatanpää

Bingon merkitsemiseen hankimme paksuja punaisia muumi-lyijykyniä, jotka sulho sahasi pienemmiksi pätkiksi. Niitä kädet mustana sitten teroittelimme… Ja arvaatte varmaan, että pikkukyniä lojui pitkin poikin loppuillasta 😉 Bingo oli tosi mahtava juttu, ja vaimottelua ja meikin korjausta ehdoteltiin monet kerrat! Kun pidin ex tempore hyvin tunteikkaan puheen, parahtaessani itkuun sanoin että nyt teille tuli kyllä bingorasti :’)

Kuva: Pietari Hatanpää

Muuten juhlatilaa oli koristeltu maalaismiljööseen sopivasti koivuilla.

 Se tajuton määrä alkoholia meni muuten kaikki! Siideriä olisi saanut olla enemmän, mutta myös oluet loppuivat jo yli tuntia ennen bileiden loppumista. Loppuillasta oli tarjolla siis lähinnä viiniä ja kuoharia. Vieraita häissämme oli lopulta 92 kpl, joista 5 kpl alaikäisiä. Meillä oli janoisia ihmisiä häitämme juhlimassa ilmeisesti 😉

Kuva: Pietari Hatanpää

Kunnon maalaishäämeininkiä, I like!

Hääviikko: Kampaukseni

Koekampauksestahan laitoin kuvia tänne jo aiemmin, mutta varsinainen hääkampaus oli sliipatumpi ja jotenkin kiinteämpi kuin koekampaus. Olen kasvattanut hiuksistoani hartaudella joulukuusta saakka tuota kampausta varten. Perjantaina olen muuten menossa vihdoinkin kampaajalle leikkaamaan ns. rouvatukan! Voin sanoa että sitä on odotettu, en ole uusinut korttejakaan vielä kun en voi mennä rumalla tukalla passikuviin 🙂

Kampaukseni tehtiin Kuusankoskella kampaamo Mariannessa. Taitava ja mukava kampaaja Siiri P. loihti superjäykkiin ja paksuihin hiuksiini upeat laineet, apunansa kilo hiuslakkaa ja vino pino pinnejä 🙂 Äitini sanoi kampauksen nähtyään että miten ne saikin sun tukan noin taipumaan!

 Kampauksen tekoon oli varattu aikaa 1,5 tuntia mutta menikin yli 2 tuntia. Onneksi aamupäivän aikataulu oli väljähkö ja meikkasin aika nopeasti, niin ei haitannut mitään. Morsiamet, muistakaa tehdä väljä aikataulu juuri tämäntyyppisiä asioita silmälläpitäen!

Hiukset olin värjännyt itse sulhon suotuisalla avustuksella Satva-hennalla noin viikkoa ennen häitä. Olen nyt palannut synteettisistä hiusväreistä takaisin hennaan. Kun hiukseni olivat pitkät, henna ehti kerrostua rusehtavaksi joten luovuin siitä. Nyt kun hiuksisto on lyhyempi kerrostumista ei toivottavasti ehtisi tapahtua. Olen muuten kouluttanut vuosien saatossa miehestäni aikamoisen hiustenvärjääjän (ja myös itseruskettavien levittäjän, selänrasvaajan ja selänkuorijan…). Ensimmäistä kertaa kun hänen piti värjätä juurikasvuni, näytin YouTubesta miten se tehdään 😀 Mieheni inhoaa värjätä hiuksiani ja kiroilee koko toimituksen ajan, peläten että tällä kertaa se menee ihan pieleen ja suutun. Koskaan ei ole mennyt pieleen enkä suuttuisi siltikään 😉

Kampaus pysyi tosi hyvin koko illan. Kyllähän sitä mielellään useamminkin pitäisi hiukset noin kivasti, mutta ei toivoakaan että osaisin tehdä jouhiini mitään tuontyyppistäkään. Mutta toisaalta, ammattilaiseltakin menee siihen kaksi tuntia että ei ihan perus baarikampaus sittenkään 🙂 Kyllä Siiri myönsi että oli aikamoisen haasteellinen hiuslaatu, eikä varmasti liioitellut ollenkaan!